University of Oulu

Pienenevän infrastruktuurin suunnittelu ja hallinta

Saved in:
Author: Raatikainen, Seppo
Organizations: University of Oulu, Faculty of Technology, Department of Architecture
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 3.3 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9514272943
Language: Finnish
Published: 2004
Publish Date: 2004-04-23
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Esitetään Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Kajaanin yliopistokeskuksen Martti Helan salissa (Seminaarinkatu 2, Kajaani), 23. huhtikuuta 2004 kello 12.
Reviewer: Professor Hilkka Lehtonen
Professor Sakari Riihelä
Description:

Abstract

Migration is a heterogeneous phenomenon in many senses. However, certain tendencies are emphasized. Most built-up areas lose their inhabitants and only few population centers increase their population, both in Finland and generally in Europe. Empty or less utilized structures remain after out-migration. The consequences are most evident in the housing sector. In this phenomenon there is a strong risk that the structures cannot function but they lose their function ability. The reasons are economic and functional. The point of departure for the study was to find the means to respond to this cumulating development. The different service structures also decrease or become thinner, while the population is aging, requiring additional attention.

The theoretical framework of the study includes the development of new methods that correspond to the research problem and a new planning model for diminishing infrastructures. The stages of the planning model include the definition of the needs and prospects of planning, the management of changes of the functions and, finally, the making of integrated plans for the adjustment of the physical structures.

The position of the dissertation in relation to its scientific background is explained by reviewing the tradition of infrastructure planning and related planning theory. The research work advanced, however, in real time - the tests of the contexts were so actual that they had to be updated many times during the research. Besides the actuality, another interesting feature were the comparative studies directed to the infrastructure contexts of five EU countries and their subject municipalities.

The aim of the study was to examine whether the modelled planning of diminishing infrastructure is feasible and whether it aids the adjustment of structures. The research clearly revealed that planning of diminishing infrastructures is beneficial and even necessary in numerous built-up areas. An important achievement of the study is the principle to be followed in making adjustments to structures that have become oversized. The dissertation revealed that there are lots of opportunities to make adjustments within the physical structures. The dimensions of adjustment are numerous and dissimilar to each other. An important association was that the stages of negative growth of the infrastructure networks are similar, following the same logic and sequential order in different built-up areas. The changes in dwelling and other functions of buildings determine the development of other infrastructure networks.

A comforting result of the study is the fact that there is seldom need for massive dismantling operations of infrastructures in Finland. The decremental, step by step adjustment of structures is, however, at any rate occasionally necessary in most built-up areas. The making of adjustments requires broad data and the use of a frequently up-dated monitoring system. The standards and norms of physical structures are also too general with disregard to differences in entropy, treating in a similar fashion the cases of both growth and decline. The overriding rule in diminishing areas may be the maintenance of the stability of infrastructure networks. Attention on the oversized structures is worthwhile, since, for all parties concerned, it is beneficial to adjust the size of physical structures to the level of their use.


Tiivistelmä

Muuttoliike on monessa suhteessa heterogeeninen ilmiö. Tietyt muuttojen suuntaukset kuitenkin korostuvat. Useimmat taajamat menettävät asukkaitaan ja vain harvat väestökeskukset kasvattavat asukasmääräänsä sekä Suomessa että yleisesti Euroopassa. Muuton jälkeen jää tyhjiä tai vajaakäyttöisiä rakenteita. Selkeimmin seuraukset ilmenevät rakennuksissa. Ilmiön yhteydessä on muodostumassa riski, että rakenteet eivät voi toimia vaan menettävät toimintakykynsä. Syyt siihen ovat taloudellisia ja toiminnallisia. Vahva tutkimuksen käynnistävä peruste oli löytää keinot, joilla reagoida tähän kumuloituvaan kehitykseen. Myös erilaiset palvelujen rakenteet vähenevät tai tulevat ohuemmiksi. Samalla kertaa väestö vanhenee ja vaatii lisää huomiota.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sisältää tutkimusongelman käsittelyyn soveltuvien uusien erityisten menetelmien kehittämisen ja suunnitteluprosessin vaiheet sisältävän mallin kokoamisen. Vaiheina tarkastellaan suunnittelun tarpeet ja mahdollisuudet, toimintojen muutoksenhallinta ja lopulta rakenteiden sopeuttava fyysinen suunnittelu.

Tutkimus asettuu sisälle tiedeympäristöönsä siten, että siinä tuodaan laajalti esille infrastruktuurin suunnitteluperinne. Tutkimus liikkui kuitenkin reaaliajassa - kontekstien testaukset olivat niin ajankohtaisia, että niitä päivitettiin monia kertoja tutkimuksen aikana. Ajankohtaisuuden ohella mielenkiintoisia piirteitä olivat myös kansainväliset kontekstit, kun tutkimus suuntautui viiteen EU- maahan ja niiden kohdekuntiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko pienenevän infrastruktuurin mallinnettu suunnittelu mahdollista ja edistääkö se rakenteiden sopeuttamista. Tutkimus toi selkeästi esille, että pienenevien rakenteiden suunnittelu on hyödyllistä ja jopa välttämätöntä lukuisissa taajamissa. Tärkeä tutkimuksen saavutus on nähdä periaate, jonka kautta ylimitoittuneiksi tulleiden rakenteiden sopeuttaminen voidaan toteuttaa. Tutkimuksessa on tullut ilmi, että sopeuttamiseen on runsaasti mahdollisuuksia fyysisten rakenteiden sisällä. Merkittävä tulos oli, että sopeuttamisen dimensioita on lukuisia ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Tärkeä assosiaatio oli myös se, että pienenevän kehityksen vaiheet infrastruktuurin verkoilla olivat samankaltaisia sekä toimivat usein samalla logiikalla ja vastaavassa järjestyksessä eri taajamissa. Rakennusten sisältämien toimintojen tai asumisen elinkaaren vaiheet ovat määrääviä muiden infrastruktuurin verkkojen kehitykselle.

Lohdullinen tutkimustulos on, että infrastruktuurin kertaluonteisen, massiivisen pienentämisen tarve on harvinaista Suomessa. Dekrementaalinen, vaiheaskelin tapahtuva rakenteiden sopeuttaminen on kuitenkin ainakin ajoittain tarpeen useimmissa taajamissa. Sopeuttamiseen tarvittava tietomäärä on kuitenkin laaja ja se edellyttää taajaman rakenteiden reaaliajassa toimivaa ja päivittyvää seurantajärjestelmää. Fyysisten rakenteiden normitus on myös liian yleispätevää ilman entropian eroja ja normit ovat lähestulkoon yhtäläisiä kasvavissa ja pienenevissä tapauksissa. Pienenevissä taajamissa voi verkkojen toiminnan stabiilisuuden säilyttäminen olla päällimmäisin normi. Ylisuuriin rakenteisiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä fyysisten rakenteiden on edullista olla käyttötarpeidensa kokoisia - kaikkien osapuolten kannalta nähtyinä.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. C, Technica
ISSN-E: 1796-2226
ISBN: 951-42-7294-3
ISBN Print: 951-42-7293-5
Issue: 199
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.