University of Oulu

Mitä lapsiryhmässä tapahtuu? : pienten lasten yhteistoiminta, sen rakentuminen ja kehittyminen spontaaneissa leikkitilanteissa

Saved in:
Author: Kronqvist, Eeva-Liisa1,2
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Education
2University of Oulu, Faculty of Education, Department of Educational Sciences and Teacher Education
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.6 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9514273915
Language: Finnish
Published: 2004
Publish Date: 2004-06-23
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Esitetään Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Oulun varhaiskasvatuskeskuksessa (Maunonkatu 2) 23. kesäkuuta 2004 klo 12.00.
Reviewer: Professor Maritta Hännikäinen
Professor Kaarina Laine
Description:

Abstract

The study aimed at researching collaboration in a group of children under school age, its characteristics, organisation of activities and conflicts as well as the cultural and social routines developing through collaboration.

The research problem was, firstly, how children's collaboration is organised and how it proceeds and which the characteristics of the organisation of the collaboration are. The characteristics of organisation refer to initiatives and responses to them, their consequences and results of action. Secondly, I wanted to study how the conflicts apparent in the activities are solved and what happens in action after a conflict is solved. Thirdly, the development of collaboration into social routines and differences in organisation between groups of differently aged children were studied.

The theme of the study is connected with a research tradition in which children's development is seen in terms of participation in the social environment and the culturally conveyed world, its language, manners and habits. This study focused on children in their everyday activities, constructing their plays together, sharing activities and negotiating. The theoretical background of the study was based on sociocultural theories on one hand and a broad research tradition – systemic theories – on the other hand. Systemic theories also involve relational theories among which this study was contributed to especially by the conception of development and characteristics as relations as well as the significance of communication and collaborative regulation to control development.

The collaborative situations that were studied were gathered from children's spontaneous play situations by means of videotaping. Samples containing phenomena under study were picked out from these materials. Then the data was divided into meaningful episodes of initiatives and conflicts that were analysed with a method designed for the analysis of video materials, searching for social routines uniform in content and theme built on the children's peer culture.

According to the results, initiatives formed a small-scale yet impressive phenomenon that enabled the children to join in collaboration and with that in the sociocultural world. The children made plenty of initiatives, the most common of them being active verbal motions such as questions, proposals, commands and various motions related to play. There was an active response to these initiatives, but a remarkable number of them were also ignored. Most of the conflicts were connected with the use of things and toys. A strategy to maintain the collaborative relationship was most often chosen to solve them. The study revealed six different social routines in the children's peer culture. The most common social routine was sociodramatic play that is characterised by regular taking of turns in the collaboration, a long duration and positive results. The study also compared the initiatives, responses and conflicts of younger and older children. It was observed that non-verbal action in negotiation situations and the strategy of ignorance in conflicts were more typical of younger than older children.

see all

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pienten, alle kouluikäisten lasten ryhmässä tapahtuvaa yhteistoimintaa, sen piirteitä, toiminnan organisoitumista ja konflikteja sekä yhteistoiminnassa kehittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia rutiineja.

Tutkimusongelmina olivat ensinnäkin miten lasten yhteistoiminta organisoituu ja etenee sekä millaisia piirteitä yhteistoiminnan organisoitumisessa ilmenee. Organisoitumiseen liittyvillä piirteillä tarkoitettiin aloitteita ja niihin annettuja vastauksia, näiden seuraantoja sekä toiminnan tuloksia. Toiseksi haluttiin tutkia miten toiminnassa ilmenevät konfliktit ratkaistaan ja mitä toiminnassa tapahtuu konfliktien ratkaisemisen jälkeen. Kolmanneksi tutkittiin yhteistoiminnan kehittymistä sosiaalisiksi rutiineiksi ja mitä eroja organisoitumisessa on eri-ikäisten lasten ryhmissä.

Tutkimus liittyy teemallisesti tutkimusperinteeseen, jossa lasten kehittyminen nähdään osallisuutena sosiaaliseen ympäristöön sekä kulttuurisesti välittyneeseen maailmaan, sen kieleen, tapoihin ja tottumuksiin. Tämän tutkimuksen kohteina olivat lapset omassa arkipäivässään, rakentamassa yhteisiä leikkejä ja toimintaa jakaen ja neuvotellen. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui toisaalta sosiokulttuurisiin teorioihin ja toisaalta toiseen laajaan tutkimusperinteeseen – systeemisiin teorioihin. Systeemisiin teorioihin liittyvät myös relationaaliset teoriat, joista tähän tutkimukseen nousi erityisesti näkemys kehityksestä ja ominaisuuksista suhteina sekä kommunikaation ja yhteistoiminnallisen säätelyn kehitystä ohjaava merkitys.

Tutkitut yhteistoimintatilanteet kerättiin lasten spontaaneista leikkitilanteista havainnoimalla käyttäen videointia apuna. Kerätystä aineistosta poimittiin tutkimukseen sellaiset otokset, joissa esiintyi tutkittavia ilmiöitä. Sen jälkeen aineisto jaettiin merkityksellisiin aloite- ja konfliktiepisodeihin, joita analysoitiin videomateriaalin analyysin tarkoitetulla menetelmällä ja hakien sisällöllisesti ja teemallisesti yhtenäisiä lasten vertaiskulttuuriin rakentuvia sosiaalisia rutiineja.

Tulosten mukaan aloitteet muodostivat pienimuotoisen, mutta kuitenkin vaikuttavan ilmiön, joka mahdollisti lapsille liittymisen yhteistoimintaan ja sitä kautta sosiokulttuuriseen maailmaan. Lapset tekivät runsaasti aloitteita, joista yleisimpiä olivat aktiiviset kielelliset aloitteet kuten kysymykset, ehdotukset, käskyt sekä erilaiset leikkialoitteet. Aloitteisiin vastattiin aktiivisesti, mutta myös huomattavan paljon niistä jätettiin huomiotta. Suurin osa konflikteista liittyi esineisiin tai leikkivälineiden käyttöön. Niiden ratkaisemiseksi valittiin useimmiten yhteistoimintasuhdetta ylläpitävä strategia. Tutkimuksessa löydettiin kuusi erilaista lasten vertaiskulttuurin sosiaalista rutiinia. Eniten esiintynyt sosiaalinen rutiini oli sosiodraamallinen leikki, jota luonnehti säännöllinen vuorottelu yhteistoiminnassa, pitkä kesto sekä myönteiset tulokset. Tutkimuksessa verrattiin myös pienten ja isojen lasten aloitteita, vastauksia ja konflikteja havaittiin, että pienille oli tyypillisempää ei-kielellinen toiminta neuvottelutilanteissa ja huomiotta jättämisen strategia konfliktitilanteissa kuin isommille lapsille.

see all

Series: Acta Universitatis Ouluensis. E, Scientiae rerum socialium
ISSN-E: 1796-2242
ISBN: 951-42-7391-5
ISBN Print: 951-42-7390-7
Issue: 71
Subjects:
Copyright information: © University of Oulu, 2004. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.