Tiivistelmä

Yliopisto-opetusta käsittelevässä kirjallisuudessa tarkastellaan opetusta useinmiten yksilöllisen toimijan näkökulmasta. Tässä katsantokannassa helposti unohtuu, että opettaja toimii loppujen lopuksi kuitenkin organisaation jäsenenä.

Opettajista ja tietysti myös tutkijoista koostuvat organisaatiot ovat asiantuntijaorganisaatioita, jotka toimivat asiantuntijaorganisaatioiden tavoin. Asiantuntijaorganisaatioilla on monia hyviä puolia, ne ovat moderneja organisaatioita, joiden virallinen hierarkiarakenne on vertikaalisesti suhteellisen matala. Pedagogisen toiminnan kannalta tällaisella organisaatiolla on hyvinkin huonoja puolia. Keskeisimpiä huonoja puolia ovat heikko valmius muutokseen ja voimakas muutosvastarinta.

Tämä raportti keskittyy tarkastelemaan näitä organisaation kehittymiseen vaikuttavia hidastavia tekijöitä: muutosta, muutosvastarintaa, johtamisen vaikutusta muutosvastarintaan sekä muutosjohtamista. Tarkastelunäkökulma on pyritty pitämään suhteellisen geneerisenä.