Tiivistelmä

Jatkuvasti muuttuva koulutuksen kenttä aiheuttaa aina muutoksia koulutuksen toteutukseen; muutokset tulevat aina kuitenkin viiveellä. Syvällekäyvät muutokset ovat aina paradigmamuutoksia, jotka ovat vaikeita, koska kyseiseen muutokseen liittyy vanhan ajattelun hylkääminen ja uuden omaksuminen.

Tässä raportissa on tarkasteltu tekniikan pedagogiikkaa (kuinka tulisi opettaa) yliopistopedagogiikan lähtökohdista. Aluksi tarkastellaan tekniikan koulutusjärjestelmää historiallisesta näkökulmasta. Seuraavaksi tarkastellaan tekniikkaa tieteenä ja tämän tiedekäsityksen vaikutusta koulutukseen. Tekniikka ei ole tieteenä mitenkään yhtenäinen ja tämän raportin tarkastelu lähteekin liikkeelle prosessiteknisestä tarkastelusta.

Nykyinen yliopistokoulutuksen ajatus tekniikasta sovellettuna luonnontieteenä on ongelmallinen historiallisessa, pedagogisessa ja kompetensseja tuottavassa mielessä. Opintohallinnollisesti tämä ajatus on kuitenkin jossakin määrin perusteltavissa.

Raportin lopussa on uutta opetuksellista paradigmaa hahmoteltu.