University of Oulu

Synnytyksen jälkeinen masennus—salpautunut ilo : naisten lapsivuodeajan kokemusten salutogeeninen tarkastelu

Saved in:
Author: Ylilehto, Hannele1,2,3,4
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Public Health Science and General Practice
2University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Psychiatry
3Oulu University Hospital, Unit of General Practice
4City of Oulu, Social Welfare and Health Services
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 8.3 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9514277775
Language: Finnish
Published: 2005
Publish Date: 2005-08-12
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi hammaslääketieteen laitoksen luentosalissa 1 (Aapistie 3) 19. elokuuta 2005 kello 12
Reviewer: Docent Jorma Kiuttu
Professor Eija Paavilainen
Description:

Abstract

According to the literature, postpartum depression affects 10–15% of all mothers giving birth. The purpose of this study is to examine the time after a child is born in the everyday life of a family from the salutogenic perspective. The target group of the 'Lapsiperhe 1992' survey were the married and cohabiting couples living in the region of the city of Oulu who were expecting their first child and had the due date between 1 February 1992 and 31 January 1993. The study evaluated the mood of the mothers quantitatively using the Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) during pregnancy and after childbirth. The relationships of the couples were studied using parts of Spaniers's (1976) Dyadic Adjustment Scale (DAS) and part of Bienvenu's Marital Communication Inventory that were combined to form a relationship questionnaire. Altogether 85% of the mothers (n = 558) participated in the study before giving birth and 74% (n = 487) after childbirth. As many as 472 of those who answered both questionnaires (n = 475) also filled in the EPDS questionnaire. Altogether 10.4% (n = 58) exceeded the cut-off point of 13 points, according to the EPDS, during pregnancy and 8.3% (n = 39) after childbirth. The questionnaire on moods during pregnancy and perception of the relationship were analysed by means of cross-tabulation for those subjects who answered both the questionnaire on moods and the relationship questionnaire (n = 461). In this study, the questionnaire on moods was divided into two categories, EPDS ≤ 12 and EPDS ≥13, similar to the relationship questionnaire < 70 (n = 43, 9.3%) and relationship questionnaire ≥ 70 (n = 418, 90.7%). If the relationship was considered bad (< 70) the risk of developing depression during pregnancy was 4.7 times higher (RR = 4.7, 95% confidence interval 2.8–8), and after childbirth 5.5 times higher (RR = 5.5, 95% confidence interval 3.1–9.6). The qualitative section of the study identifies the resources for recovery used by the subjects. A focused interview was carried out with 29 mothers during their maternity leave, 3–10 months after childbirth. The subjects for the interview were selected on the basis of the EPDS questionnaire and they formed three groups: EPDS ≤ 5 (n = 13), EPDS ≥ 13 (n = 13) and others (n = 3). The method of analysis used was the grounded theory method. Many of those who had exceeded the cut-off point felt they had suffered from passing melancholy or they had problems in their marital relationship. Those who suffered from severe depression also had coping methods. The most important coping methods were seeking social support, taking distance, physical exercise, relaxation by reading, cognitive methods, religion and humour. The support given by one's husband or significant other played an essential role in recovery. It is important to make a difference between depression diagnosed using the EPDS and clinically diagnosed depression, in order to avoid medicalisation.

see all

Tiivistelmä

Aikaisemman tutkimuksen mukaan synnytyksen jälkeinen masennus koskettaa 10–15 % kaikista synnyttäjistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia salutogeenisestä näkökulmasta lapsen syntymän jälkeistä aikaa perheen arkielämässä. Kohdeväestönä Lapsiperhe 1992 -tutkimuksessa olivat ne avio- ja avoparit Oulun kaupungin alueella, jotka odottivat ensimmäistä lastaan ja joiden laskettu aika oli 1.2.1992–31.1.1993. Tutkimuksessa arvioitiin kvantitatiivisesti äitien mielialaa käyttäen EPDS-kyselyä (Edinburgh Postnatal Depression Scale) odotusaikana ja synnytyksen jälkeen. Parisuhdetta tutkittiin käyttäen osaa Spanierin (1976) kehittämästä kyselystä (Dyadic Adjustment Scale, DAS) sekä osaa Bienvenun aviopuolisoitten vuorovaikutuskyselystä, joista muodostettiin parisuhdekysely. Tutkimukseen osallistui 85 % äideistä (n = 558 ) ennen synnytystä ja 74 % (n = 487) synnytyksen jälkeen. Molempiin kyselyihin vastanneista (n = 475) EPDS-kysely oli täytetty 472:lla. 10,4 % (n = 58) ylitti katkaisupistemäärän 13 pistettä EPDS-mittarin mukaan raskausaikana, ja 8,3 % (n = 39) synnytyksen jälkeen. Mielialakyselyä odotusaikana ja koettua parisuhdetta on analysoitu ristiintaulukoinnin avulla niiltä vastaajilta, jotka olivat vastanneet sekä mielialakyselyyn että parisuhdekyselyyn (n = 461). Tässä tarkastelussa mielialakysely on jaettu kahteen luokkaan, EPDS ≤ 12 ja EPDS ≥ 13, samoin kuin parisuhdekysely < 70 (n = 43, 9,3 %) ja parisuhdekysely ≥ 70. (n = 418, 90,7 %). Koetun parisuhteen ollessa huono (<  70) riski masentuneisuuden kehittymiselle odotusaikana on 4,7-kertainen (RR = 4,7, 95 %:n luottamusväli 2,8–8), ja synnytyksen jälkeen 5,5-kertainen (RR = 5,5, 95 %:n luottamusväli 3,1–9,6). Laadullisessa osassa kartoitettiin tutkittavien toipumisen resursseja. 29 äidille tehtiin teemahaastattelu äitiysloman aikana 3–10 kuukautta synnytyksen jälkeen. Haastateltavat valittiin EPDS-kyselyn perusteella muodostaen kolme ryhmää: EPDS ≤ 5 (n = 13), EPDS ≥ 13 (n = 13) ja muut (n = 3). Analyysimenetelmänä oli grounded teoria -menetelmä. Monet kynnyspisteen ylittäneet kokivat itse kärsineensä ohimenevästä alakuloisuudesta tai heillä oli parisuhdeongelmia. Myös niillä, jotka kärsivät vakavasta masennustilasta, oli käytössään coping-keinoja. Tärkeimmät coping- keinot olivat sosiaalisen tuen hakeminen, etäisyydenotto, liikuntaharrastus, rentoutuminen lukemalla, kognitiiviset keinot, uskonnollisuus ja huumori. Puolison tuki oli oleellinen tekijä toipumisessa. Medikalisaation välttämiseksi on tärkeää tehdä ero EPDS-mittarilla todetun masentuneisuuden ja kliinisesti todetun depression välillä.

see all

Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN-E: 1796-2234
ISBN: 951-42-7777-5
ISBN Print: 951-42-7776-7
Issue: 838
Subjects:
Copyright information: © University of Oulu, 2005. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.