University of Oulu

Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen

Saved in:
Author: Kääriäinen, Maria
Organizations: University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Nursing Science
Oulu University Hospital
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.8 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9789514284984
Language: Finnish
Published: 2007
Publish Date: 2007-06-05
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi hammaslääketieteen laitoksen luentosalissa 1 (Aapistie 3) 15. kesäkuuta 2007 kello 12
Reviewer: Professor Tarja Suominen
Docent Marja-Terttu Tarkka
Description:

Abstract

The study had two phases. The aim of the first phase was to describe and explain the quality of counselling as assessed by patients and nursing staff. The aim of the second phase was to define the concept of counselling and to test its structure. The data of the first phase of the study was gathered by postal survey from patients (n = 844) and nursing staff (n = 916) in Oulu university hospital. In the analysis, basic and multiple variable methods and content analysis was used. The results yielded a theme for further study for the second phase of the study. During the second phase, the concept of counselling was defined by concept analysis. The structure of the concept of counselling was tested with the aid of confirmatory factor analysis using data of the first phase (n = 844) of the study as data. The results of the first and second phase of the study were combined into a hypothetical counselling quality model.

The resources available for counselling were relatively good but the time was insufficient. Nursing staff's counselling knowledge and skills were relatively good. Patients regarded the attitudes of the nursing staff as partly negative. Of the different counselling methods, individual oral counselling was the only on which the staff had good command. One in three patients received no written counselling material. In addition, one in five patients considered that counselling was not patient-centred. Interactivity was well implemented. However, before coming to the hospital, patients did not receive sufficient counselling on matters related to their illness and its treatment. During their stay at hospital, counselling on social support was insufficient. Counselling had little or no impact on one in three patients. Counselling had the least effect on the receipt of information by relatives. As a whole, patients did however consider counselling as being good.

Counselling was defined as an action linked to the context, i.e. the background, of the patient and the nursing staff that was based on interaction, active and goal-oriented. According to the hypothetical model developed, the quality of counselling meant that counselling is based on the professional responsibility of the nursing staff, action linked to the context, i.e. the background, of the patient and the nursing staff that is based on interaction, active and goal-oriented, implemented with appropriate resources, sufficient and has an impact.

The results of the study can be used in counselling theory formulation, improvement of counselling quality and in basic and continuing nursing education.


Tiivistelmä

Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli kuvailla ja selittää ohjauksen laatua potilaiden ja hoitohenkilöstön arvioimana. Tutkimuksen toisen vaiheen tarkoituksena oli määritellä ohjaus-käsite ja testata käsitteen rakenne. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyillä mittareilla postikyselynä Oulun yliopistollisen sairaalan potilailta (n = 844) ja hoitohenkilöstöltä (n = 916). Aineiston analyysissä käytettiin perus- ja monimuuttujamenetelmiä sekä sisällönanalyysiä. Tulokset tuottivat jatkotutkimusaiheen tutkimuksen toiseen vaiheeseen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa ohjaus-käsite määriteltiin käsiteanalyysillä, jonka aineisto kerättiin harkinnanvaraisesti Medline-, Cinahl- ja Medic-tietokannoista (n = 32) ja käsihakuina yleisteoksista (n = 6). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena määriteltiin ohjaus-käsite. Teoreettisen käsitteenmuodostuksen jälkeen ohjaus-käsitteen rakenne testattiin konfirmatorisella faktorianalyysillä. Aineistona käytettiin tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineistoa (n=844). Tutkimuksen ensimmäisen ja toisen vaiheen tulokset yhdistettiin ohjauksen laadun hypoteettiseksi malliksi.

Ohjauksen resurssit olivat kohtalaiset, mutta ohjausaika oli riittämätöntä. Hoitohenkilöstön tiedot ja taidot ohjata olivat kohtalaisen hyvät. Potilaiden mielestä hoitohenkilöstön asenteet olivat osittain kielteisiä, vaikka hoitohenkilöstö piti niitä myönteisinä. Ohjausmenetelmistä hoitohenkilöstö hallitsi hyvin vain suullisen yksilöohjauksen. Kolmannes potilaista ei saanut kirjallista ohjausmateriaalia lainkaan. Lisäksi viidennes potilaista arvioi, ettei ohjaustoiminta ollut potilaslähtöistä. Ohjauksen suunnittelussa ja arvioinnissa ei aina otettu potilaan taustatekijöitä huomioon. Vuorovaikutus toteutui hyvin. Ohjaus oli kuitenkin osittain riittämätöntä varsinkin ennen sairaalaan tuloa sairauteen ja sen hoitoon liittyvien asioiden osalta sekä sairaala-aikana sosiaalisen tuen osalta. Potilaslähtöinen ohjaustoiminta, ohjauksen riittävyys ja kokonaislaatu selittivät ohjauksen vaikutuksia. Ohjauksella oli vähän tai ei lainkaan vaikutusta kolmannekseen potilaista. Vähiten ohjaus vaikutti omaisten tiedonsaantiin. Kokonaisuudessaan potilaat pitivät ohjauksen laatua hyvänä.

Ohjaus määriteltiin potilaan ja hoitohenkilöstön kontekstiin eli taustatekijöihin sidoksissa olevaksi, vuorovaikutussuhteessa rakentuvaksi, aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi. Ohjauksen lähtökohtana on potilaan ja hoitohenkilöstön konteksti, jonka kohtaaminen edellyttää vuorovaikutukselta kaksisuuntaisuutta. Vuorovaikutus on keino, jolla ohjaussuhdetta rakennetaan. Onnistunut vuorovaikutteinen ohjaussuhde mahdollistaa potilaan ja hoitohenkilöstön välisen aktiivisen ja tavoitteellisen toiminnan.

Kehitetyn hypoteettisen mallin mukaan ohjauksen laadulla tarkoitettiin sitä, että ohjaus on hoitohenkilöstön ammatilliseen vastuuseen perustuvaa, potilaan ja hoitohenkilöstön kontekstiin eli taustatekijöihin sidoksissa olevaa, vuorovaikutussuhteessa rakentuvaa, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka on asianmukaisin resurssein toteutettua, riittävää ja vaikuttavaa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ohjauksen teorianmuodostuksessa, ohjauksen laadun kehittämisessä sekä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN-E: 1796-2234
ISBN: 978-951-42-8498-4
ISBN Print: 978-951-42-8497-7
Issue: 937
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.