Abstract

The aims of the work were to evaluate the comparability and repeatability of urodynamic studies and to examine whether such examinations are useful for predicting the recurrence of urinary tract infections or the presence of vesicoureteral reflux, to analyse the efficacy of treatments for vesicoureteral reflux (VUR), to validate a pre-established clinical decision rule for targeting voiding cystourethrograms efficiently in children and to investigate the occurrence of vesicoureteral reflux.

Reports on urodynamic examinations performed on children were evaluated by analysing inter-observer and intra-observer agreement in their interpretations, and 116 children were followed up to examine whether such examinations can be used to predict the recurrence of urinary tract infections and the presence of vesicoureteral reflux. A meta-analysis of publications on treatments for vesicoureteral reflux was made to analyse their efficacy in children. A group of 406 children were examined to validate a pre-established clinical decision rule for managing vesicoureteral reflux in children after the first urinary tract infection and to investigate the occurrence of VUR in children.

We found poor agreement among the observers in their urodynamic assessments. Neither the occurrence of VUR nor recurrent urinary tract infection could be predicted from the findings in urodynamic studies. The meta-analysis indicated no significant difference between conservative or operative treatment in terms of the recurrence of urinary tract infections, kidney growth or scarring. Our validation of the clinical decision rule showed that it had good specificity but very modest sensitivity in identifying children with dilating vesicoureteral reflux. The overall prevalence of vesicoureteral reflux was 35%, and its occurrence was similar in children without urinary tract infection.

We claim that the occurrence of vesicoureteral reflux in children is higher than the figure of 1% suggested earlier. We could not predict the presence or absence of vesicoureteral reflux from the results of the urodynamic examinations, nor could we predict recurrent urinary tract infections from these findings. We suggest that it is not possible to predict VUR reliably, and that conservative treatment is sufficient for the majority of children with VUR.

Tiivistelmä

Väitöskirjani tutkimussarjassa selvitimme lapsen virtsateissä tapahtuvan virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen refluksi, VUR) yleisyyttä ja yhteyttä lasten virtsatieinfektioihin, arvioimme aiemmin julkaistun tutkimusohjeen käyttökelpoisuutta lasten virtsateiden kuvantamispäätöstä tehtäessä ja teimme meta-analyysin virtsan takaisinvirtauksen hoitotapojen merkityksestä munuaisten kehitykselle ja toiminnalle. Selvitimme myös virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta ja vertailtavuutta lastenkirurgien kesken sekä onko näillä tutkimuksilla mahdollista havaita onko lapsella VUR tai taipumusta uusiutuviin virtsatieinfektioihin.

Tutkimassamme 406 lapsen aineistossa virtsan takaisinvirtausta löytyi 39 % :lla virtsatieinfektion sairastaneista lapsista ja 36 %:lla muita tulehduksia sairastaneista. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä ja esiintyvyys on huomattavasti suurempi kuin aiemmin on oletettu. Samassa aineistossa testasimme tutkimusohjetta jonka avulla voitaisi löytää lapset joilla on todennäköisesti VUR. Tuloksemme mukaan tutkimusohje ei ole käyttökelpoinen.

Kirjallisuuteen perustuvassa meta-analyysissä julkaistuista VUR tutkimuksista lapsilla, havaitsimme, ettei leikkauksella korjattujen tai lääkityksellä hoidettujen lasten munuaisten kasvussa, arpeutumisessa tai virtsatieinfektioiden uusiutumisessa ollut eroa.

Virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta lääkärien kesken tutkimme 15 lapsen aineistossa ja havaitsimme huomattavaa vaihtelua arvioinneissa lääkärien välillä ja samaa tutkimusta uudelleen arvioitaessa. Suuren vaihtelun vuoksi näiden tutkimusten hyödyllisyyttä tulisi arvioida kriittisesti. Lisäksi 136 lapsen tutkimuksessa havaitsimme ettei poikkeava virtsarakon toiminnallisen tutkimuksen löydös ennustanut uusiutuvia virtsatieinfektioita tai virtsan takaisinvirtausta näillä lapsilla.

Lapsilla VUR on mitä ilmeisimmin varsin tavallinen ilmiö myös terveillä lapsilla ja sen esiintyvyys ylittää aiemmin raportoidun 1 %:n esiintyvyyden. Virtsarakon toiminnalliset tutkimukset eivät ennusta VUR:n esiintyvyyttä tai virtsatietulehdusten toistuvuutta ja näiden tulosten hyöty on vähäinen. Virtsan takaisinvirtauksen leikkaushoitoon on harvoin aihetta eikä arvioimamme tutkimusohje auta löytämään VUR:a sairastavia lapsia.