University of Oulu

Tehohoitopotilaan hoitoympäristö : psyykkinen elämänlaatu ja toipuminen

Saved in:
Author: Meriläinen, Merja
Organizations: University of Oulu Graduate School
University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute of Health Sciences, Nursing Science
Oulu University Hospital, Department of Anaesthesia, Division of Intensive Care medicine
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 3.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9789514298004
Language: Finnish
Published: Oulu : University of Oulu, 2012
Publish Date: 2012-04-10
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella tarkastettavaksi Oulun yliopistollisen sairaalan luentosalissa 10 20. huhtikuuta 2012 kello 12
Tutor: Professor Helvi Kyngäs
Professor Tero Ala-Kokko
Reviewer: Professor Riitta Suhonen
Professor Hannele Turunen
Description:

Abstract

The purpose of this study was to describe intensive care unit patients’ nursing environment from patients’ point of view as well as patients’ memories of intensive care. There is also a description of the psychological quality of life three and six months after intensive care and a description of intensive care aftercare from patients’, relatives’, nurses’ and physicians’ point of view. The study was conducted with patients, relatives, nurses and physicians in a university hospital emergency intensive care unit.

Mixed qualitative and quantitative methods were used in this study. The material on nursing environment and memories of ICU was explored by observing patients who were in ICU (n = 4, 96 hours of taped material) and by measuring noise (dB) and lighting (lx). The patients were also interviewed twice after ICU treatment. Psychological quality of life was studied by a quality of life instrument (n = 216, RAND-36). The experiences of ICU aftercare clinic were studied by observation and by interviewing patients (n = 10), relatives (n = 8), physicians (n = 2) and nurses (n = 2). The qualitative material was analysed by inductive and deductive content analysis; the quantitative material was analysed statistically.

The ICU patients’ nursing environment consists of physical, social and symbolic environment. It also involves a lot of contacts with many different people in a noisy environment. There is very little difference between day and night in terms of activities. The ICU patients did not have a long continuous resting time during the day. After three and six months, 48.1% and 47.7% of the patients, respectively, had memories from the ICU. 23.7% of the patients had memories of relatives, nurses and physicians; 30.5% suffered from delusions, nightmares and panic disorders. When asked again after three months, 7.1% of the patients suffered from these symptoms. The patients who were treated in ICU had a lower psychological quality of life than age- and sex-matched Finnish population; this was especially emphasized in patients who suffered from delusions. The ICU aftercare clinic helps patients and relatives in the recovery process and provides important knowledge to intensive care unit specialists about patients’ recovery and the effects of ICU treatment.

The ICU patients’ nursing environments is made up of components which the patients cannot influence and which can be difficult for them to understand. The staff can influence components of many ICU patients’ nursing environment that advance or impair their psychological recovery. These components include calming down the patients’ environment, respecting the patients’ day and night rhythm, patient-centred care planning and information to the patient that is correctly timed and appropriately formulated.

This study produced new knowledge that helps to develop the quality of treatment of patients in intensive care unit or in intensive care aftercare.


Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tehohoitopotilaan hoitoympäristöä sekä selvittää potilaan kokemuksia tehohoidosta. Lisäksi kuvailtiin tehohoidossa olleiden potilaiden psyykkistä elämänlaatua kolmen ja kuuden kuukauden jälkeen tehohoidosta sekä tehohoidon jälkiseurantapoliklinikan toimintaa potilaiden, omaisten, hoitajien ja lääkärien näkökulmasta.

Tutkimuksessa yhdistettiin laadullista ja määrällistä tutkimusta. Hoitoympäristön ja tehohoitokokemusten tutkimiseksi aineisto kerättiin havainnoimalla tehohoidossa olevia potilaita (n = 4, 96 tuntia videoitua materiaalia) sekä mittaamalla melun ja valon voimakkuutta. Lisäksi heitä haastateltiin kaksi kertaa tehohoidon jälkeen. Psyykkistä toipumista tutkittiin elämänlaatumittarilla (n = 216, RAND-36-mittari,). Kokemuksia jälkiseurantapoliklinikalta tutkittiin haastelemalla ja havainnoimalla potilaita (n = 10), heidän omaisiaan (n = 7), poliklinikan lääkäreitä (n = 2) ja sairaanhoitajia (n = 2). Laadulliset aineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällön analyysillä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti.

Tehohoitopotilaan hoitoympäristö muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja symbolisesta ympäristöstä. Potilaan hoitoympäristöön liittyy useita kontakteja useiden eri ihmisten kanssa meluisessa ympäristössä. Päivän ja yön välillä ei ole suurta eroa toiminnoissa. Potilailla ei ole pitkiä yhtenäisiä lepoaikoja vuorokauden aikana. Kolmen kuukauden jälkeen 48,1 %:lla ja kuuden kuukauden jälkeen 47,7 %:lla potilaista oli muistikuvia tehohoidosta. 23,7 %:lla potilaista oli muistikuvia läheisistä, hoitajista ja lääkäreistä. 30,5 % potilaista kärsi harhoista, painajaisista ja paniikkikohtauksista. Kysyttäessä uudelleen kuuden kuukauden kuluttua 7,1 % vastasi kärsineensä näistä oireista. Tehohoidossa olleilla potilailla oli matalampi psyykkinen elämänlaatu kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla suomalaisella vertailuväestöllä. Erityisesti tämä korostui harhoista kärsineillä potilailla. Tehohoidon jälkiseurantapoliklinikka auttaa potilasta ja omaisia toipumisprosessissa ja antaa tehohoidon asiantuntijoille tietoa potilaiden toipumisesta sekä tehohoidon vaikutuksista.

Tehohoidossa olevan potilaan hoitoympäristö koostuu osatekijöistä, joihin potilas ei voi itse vaikuttaa ja joita hänen voi olla vaikea hahmottaa. Henkilökunta voi vaikuttaa moniin niistä hoitoympäristön tekijöistä, jotka edistävät tai hidastavat potilaan psyykkistä toipumista. Näitä ovat hoitoympäristön rauhoittaminen, päivä-yörytmin kunnioittaminen, potilaskeskeinen hoitotyön suunnittelu sekä oikea-aikainen ja -muotoinen tiedonanto.

Tutkimus tuotti uutta hoitotieteellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä tehohoitopotilaiden hoidon laatua sekä teho-osastolla että jälkiseurannassa.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN: 0355-3221
ISSN-E: 1796-2234
ISSN-L: 0355-3221
ISBN: 978-951-42-9800-4
ISBN Print: 978-951-42-9799-1
Issue: 1153
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.