University of Oulu

Mortality, disability, psychiatric treatment and medication in first-onset schizophrenia in Finland : the register linkage study

Saved in:
Author: Kiviniemi, Marjo
Organizations: University of Oulu Graduate School
University of Oulu, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Department of Psychiatry
Oulu University Hospital
National Institute for Health and Welfare, Centre for Health and Economics
City of Oulu, Social and Health Services
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9789526206325
Language: English
Published: Oulu : University of Oulu, 2014
Publish Date: 2014-11-11
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the OP auditorium (L10), Linnanmaa, on 21 November 2014, at 12 noon
Tutor: Professor Matti Isohanni
Doctor Helinä Hakko
Doctor Outi Saarento
Reviewer: Professor Silvana Galderisi
Professor Lars Hansson
Opponent: Professor Kristian Wahlbeck
Description:

Abstract

The focus of this study was to examine mortality, disability, psychiatric treatment and medication utilizing register-based five-year follow-up data on all first-onset schizophrenia patients between the years 1995 to 2003 in Finland. The data were obtained from the Finnish Hospital Discharge Register, the national Finnish Causes of Death Register, and registers of pensions and reimbursed medicines.

People with first-onset schizophrenia had a 4.45-fold higher mortality rate than the general population. Mortality was significantly elevated in all age groups. The most prominent single unnatural cause of death was suicide and the most common natural cause of death was circulatory diseases.

Half of all first-onset schizophrenia patients retired on disability pension within the five-year follow-up period. Men retired at an earlier age and more commonly than women. Regional differences in mortality and disability retirement were evident.

Patients first identified as outpatients had better outcomes than patients first identified following hospitalization. In total, 40% of outpatient-treated patients and 74% of hospital-treated patients had experienced a relapse during follow-up period.

The use of second generation antipsychotics (SGAs) was associated with reduced risk of all-cause mortality, while clozapine was associated with lower suicide risk. First generation antipsychotics (FGAs) were associated with increased all-cause mortality and, particularly chlorprothixene, with increased suicide mortality. An increased likelihood of cardiovascular death was found among users of levomepromazine. In antidepressants, use of mirtazapine was associated with increased risk of suicide.

In this study, the results and outcomes of first-onset schizophrenia patient treatment were analysed using register-based data. The results indicate that the outcome of first-onset schizophrenia is not good enough. Regional differences were seen in mortality and treatment practices. In clinical work more attention should be paid to health promotion and somatic screening, but also treatment of depressive symptoms. The results indicate that more effective treatments and rehabilitation are needed along with improved equality of treatment practices between hospital districts.


Tiivistelmä

Tavoitteena oli tutkia skitsofreniaan sairastuneiden kuolleisuutta, työkyvyttömyyttä ja sairaalahoitoa sekä selvittää lääkehoidon yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimusaineistona olivat hoitoilmoitus-, kuolinsyyrekisteri-, eläkerekisteri- ja lääkekorvattavuustiedot. Tutkimusjoukkona olivat vuosien 1995-2003 aikana skitsofreniaan sairastuneet henkilöt. Seuranta-aika oli 5 vuotta.

Skitsofreniaa sairastavien kuolleisuus oli 4.4 -kertainen normaaliväestöön verrattuna. Kuolleisuus oli korkeaa kaikissa ikäryhmissä sairastumisiästä riippumatta. Yleisin kuolinsyy oli itsemurha. Yleisin luonnollinen kuolinsyy olivat sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet.

Skitsofreniaan sairastuneista puolet jäi työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden seurannan aikana. Miehet eläköityivät nuorempina ja useammin kuin naiset. Kuolleisuudessa ja eläkkeelle siirtymisessä oli havaittavissa alueellista vaihtelua. Avohoidossa hoidetuilla vasta skitsofreniaan sairastuneilla oli parempi ennuste kuin sairaalahoitoon joutuneilla. Heidän kuolleisuutensa sekä sairaalahoitopäivien, relapsien ja vastentahtoisen hoidon määrät olivat alhaisemmat kuin sairaalassa hoidetuilla.

Toisen polven antipsykoottien käyttö oli yhteydessä alentuneeseen kuolleisuuteen ja ensimmäisen polven antipsykootit kohonneeseen kuolemanriskiin. Klotsapiinin käyttö oli yhteydessä alhaisempaan itsemurhariskiin, kun taas masennuslääkkeistä mirtatsepiinin käyttö liittyi kohonneeseen itsemurhariskiin.

Skitsofrenian hoidon kehittymisestä huolimatta sairauden ennuste on edelleen huono. Skitsofreniaa sairastavilla on yhä korkeampi kuolleisuusriski kuin muulla väestöllä. Hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta puolet sairastuneista on työkyvyttömyyseläkkeellä viiden vuoden kuluessa sairastumisesta. Sairauden vakavuutta osoittaa myös se, että iso osa skitsofreniaan sairastuneista tarvitsee useamman sairaalahoitojakson ja tahdosta riippumatonta hoitoa. Lisäksi useat tarvitsevat tuettua asumispalvelua.

Skitsofrenian somaattisten sairauksien ja masennusoireiden arviointi vaatii edelleen huomioita. Hoitoon ja kuntoutukseen pitää panostaa ja taata, että skitsofrenian hoito olisi yhtä laadukasta koko Suomessa. Potilaat ovat eriarvoisessa asemassa, mikäli hoitokäytännöt ja mahdollisuus saada kuntoutusta vaihtelevat asuinpaikasta riippuen.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN: 0355-3221
ISSN-E: 1796-2234
ISSN-L: 0355-3221
ISBN: 978-952-62-0632-5
ISBN Print: 978-952-62-0631-8
Issue: 1267
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.