University of Oulu

Gestational diabetes : metformin treatment, maternal overweight and long-term outcome

Saved in:
Author: Ijäs, Hilkka
Organizations: University of Oulu Graduate School
University of Oulu, Faculty of Medicine
Medical Research Center Oulu
Oulu University Hospital
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.8 MB)
Erratum: Erratum (PDF)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9789526208596
Language: English
Published: Oulu : University of Oulu, 2015
Publish Date: 2015-08-18
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Academic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 4 of Oulu University Hospital, on 28 August 2015, at 12 noon
Tutor: Docent Tytti Raudaskoski
Docent Marja Vääräsmäki
Reviewer: Docent Tapani Rönnemaa
Docent Terhi Saisto
Opponent: Professor Jukka Uotila
Description:

Abstract

Gestational diabetes mellitus (GDM) is defined as disturbed glucose metabolism first recognized during pregnancy. Untreated GDM increases the risk of obstetric and neonatal complications, such as fetal overgrowth (macrosomia). The first-line treatment of GDM includes diet therapy and the self-monitoring of blood glucose concentrations and, if needed, pharmacotherapy, which is most commonly accomplished with insulin. Oral anti-diabetic agents such as metformin have recently been under investigation. GDM increases the risk of developing overt diabetes, metabolic syndrome and cardiovascular diseases.

The aim of the present study was to investigate the effect of metformin vs. insulin therapy on pregnancy and neonatal outcome as well as on later growth and development of the infant and to investigate the independent and concomitant effects of GDM and maternal overweight/obesity on pregnancy outcome and maternal long-term risks.

In a randomized study of 100 women, metformin therapy was not associated with an increased risk of pregnancy or neonatal complications when compared with insulin treatment. However, 32% of the women treated with metformin needed additional insulin in the achievement of normoglycaemia. The need of additional insulin was associated with maternal obesity, an earlier need of pharmacotherapy and fasting hyperglycaemia in OGTT. Infants exposed to metformin were taller and heavier at the age of 18 months compared with infants exposed to insulin. There was no difference in the motor, social or linguistic development between these children when assessed at the age of 18 months.

In an epidemiological study of 24,565 pregnancies, normal-weight women with GDM did not have an increased risk of macrosomia or Caesarean delivery when compared with normal-weight women without GDM. GDM was an independent risk factor of neonatal morbidity, especially hypoglycaemia. Maternal overweight and obesity were independent risk factors of macrosomia and obesity was also an independent risk factor of Caesarean delivery and neonatal morbidity.

In a follow-up study (n = 116), women with a history of insulin-treated GDM had an increased risk of metabolic syndrome when compared with women without GDM 19 years after index pregnancy. However, maternal pre-pregnancy overweight as such was a stronger risk factor as regards the development of metabolic syndrome than previous GDM.


Tiivistelmä

Raskausdiabetes on ensimmäisen kerran raskauden aikana ilmaantuva glukoosiaineenvaihdunnan häiriö. Hoitamattomana raskausdiabetes lisää raskaana olevan ja vastasyntyneen komplikaatioriskiä, erityisesti sikiön liiallista kasvua (makrosomiaa). Raskausdiabetestä hoidetaan ruokavaliolla, veren glukoosipitoisuuksien omaseurannalla sekä tarvittaessa lääkehoidolla, joka on useimmiten insuliinihoitoa. Muita diabeteslääkkeitä, kuten metformiinia, on tutkittu viime vuosina paljon. Raskausdiabetes lisää myöhemmällä iällä riskiä sairastua diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää metformiinihoidon tehoa ja turvallisuutta verrattuna insuliiniin raskausdiabeteksen hoidossa. Lisäksi selvitettiin raskausdiabeteksen ja ylipainon itsenäistä vaikutusta raskauskomplikaatioiden esiintyvyyteen sekä naisen myöhempään sairastuvuuteen.

Satunnaistetussa tutkimuksessa (n = 100) metformiini ei lisännyt vastasyntyneen makrosomian eikä vastasyntyneen tai raskauskomplikaatioiden riskiä verrattuna insuliiniin. Metformiinilla hoidetuista naisista 32% tarvitsi lisäksi insuliinia normaalin glukoositasapainon saavuttamiseksi. Lisäinsuliinin tarvetta ennustivat äidin lihavuus, varhainen lääkehoidon tarve sekä kohollaan olevat glukoosin paastoarvot sokerirasituksessa. Metformiinille altistuneet lapset olivat sekä pidempiä että painavampia 18 kuukauden iässä kuin insuliinille altistuneet lapset, mutta heidän motorisessa, sosiaalisessa tai kielellisessä kehityksessään ei ollut eroja.

Epidemiologisessa tutkimuksessa (n = 24,565) normaalipainoisen naisen raskausdiabetes ei lisännyt keisarileikkauksen tai sikiön makrosomian riskiä verrattuna normaalipainoisiin naisiin, joiden sokeriaineenvaihdunta oli normaali. Raskausdiabetes lisäsi itsenäisesti vastasyntyneen sairastavuuden ja hypoglykemian riskiä. Äidin ylipaino ja lihavuus lisäsivät itsenäisesti makrosomian riskiä ja lihavuus myös keisarileikkauksen ja vastasyntyneen sairastuvuuden riskiä.

Seurantatutkimuksessa (n = 116) insuliinihoidettujen raskausdiabeetikoiden riski sairastua 19 vuotta raskauden jälkeen myöhempään metaboliseen oireyhtymään oli lisääntynyt verrattuna terveisiin verrokkeihin. Raskautta edeltävä ylipaino oli vahvempi riskitekijä metabolisen oireyhtymän kehittymiselle kuin aiempi raskausdiabetes.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN: 0355-3221
ISSN-E: 1796-2234
ISSN-L: 0355-3221
ISBN: 978-952-62-0859-6
ISBN Print: 978-952-62-0858-9
Issue: 1304
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.