University of Oulu

Acute Achilles tendon rupture : epidemiology and treatment

Saved in:
Author: Lantto, Iikka
Organizations: University of Oulu Graduate School
University of Oulu, Faculty of Medicine
Medical Research Center Oulu
Oulu University Hospital
Format: eBook
Online Access: PDF Full Text (PDF, 2.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/urn:isbn:9789526211985
Language: English
Published: Oulu : University of Oulu, 2016
Publish Date: 2016-05-03
Thesis type: Doctoral Dissertation
Defence Note: Academic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1 of Oulu University Hospital, on 13 May 2016, at 12 noon
Tutor: Professor Juhana Leppilahti
Docent Tapio Flinkkilä
Reviewer: Professor Teppo Järvinen
Docent Minna Laitinen
Opponent: Professor Heikki Kröger
Description:

Abstract

The Achilles tendon is the strongest and largest of human tendons, and its proper function is essential for normal gait. Most acute Achilles tendon injuries occur during sports, particularly in ball games.

The purposes of this study were (1) to examine the incidence of total Achilles tendon rupture (ATR) over a 33-year period in the city of Oulu and to investigate its changes with respect to age, sex, and injury mechanism. (2) to compare ≥10-year outcomes of two postoperative regimens after ATR repair: early weightbearing with early mobilization versus early weightbearing with early immobilization in tension, (3) to compare clinical outcome and calf muscle strength recovery after conservative treatment or open surgical repair of acute ATR, followed by identical accelerated rehabilitation programs.

The overall incidence per 100 000 person years increased from 2.1 in 1979 to 21.5 in 2011. The incidence increased in all age groups. The incidence of sports-related ruptures increased during the second 11-year period, whereas the incidence of non-sports-related ruptures increased steadily over the entire study period.

Early mobilization and immobilization in tension after ATR repair resulted in similar clinical outcomes and isokinetic strengths. Regardless of patient satisfaction with the operative treatment, calf muscle strength did not recover normally, even at the 10-year follow-up.

Surgery and conservative treatment of acute ATR resulted in similar Achilles tendon performance score after 18 months, but surgery restored calf muscle strength earlier. Surgery also resulted in better health-related quality of life in the domains of physical functioning and bodily pain. Conservative treatment with a functional protocol is recommended for a large majority of patients. However, patients with high physical expectations could still benefit from operative treatment.

In conclusion, the incidence of ATR is rising, postoperative immobilization and early mobilization result in similar long-term results in terms of the Achilles tendon performance score and calf muscle function, and conservative treatment with a functional protocol is the preferred treatment for the majority of patients.


Tiivistelmä

Akillesjänne on ihmisen suurin ja vahvin jänne ja sen kunnollinen toiminta on edellytys normaalille kävelylle. Suurin osa akillesjänteen repeämistä syntyy urheilussa, erityisesti pallopeleissä.

Ensimmäisessä osatyössä oli tarkoitus selvittää täydellisten akillesjänteen repeämien esiintyvyys Oulussa 33 vuoden aikana ja selvittää potilaiden ikä ja sukupuoli sekä vammamekanismi. Toisessa osatyössä vertailtiin akillesjänteen repeämän hoitotuloksia 11 vuotta vamman jälkeen. Tässä tutkimuksessa verrattiin kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää; toisessa sallittiin varhainen varaaminen ja nilkan liikuttelu kun taas toisessa sallittiin varhainen varaaminen, mutta nilkka kipsattiin ojennukseen. Kolmannessa osatyössä vertailtiin tuloksia leikattujen ja ilman leikkausta hoidettujen potilaiden välillä. Molemmat ryhmät hoidettiin samanlaisella irrotettavalla varaamisen sallivalla lastalla.

Akillesjänteen repeämien esiintyvyys oli 2.1/100 000 vuonna 1979 ja nousi vuoteen 2011 mennessä 21.5/100 000:een ja nousua oli kaikissa ikäryhmissä. Urheiluun liittyvät repeämät lisääntyivät erityisesti jakson keskimmäisen 11-vuotis jakson aikana kun taas urheiluun liittymättömät repeämät lisääntyivät koko seurantajakson ajan.

Vertailtaessa kahta erilaista leikkauksen jälkeistä hoitomenetelmää todettiin ettei potilaiden välillä ollut eroa kliinisissä mittareissa tai voimissa 11 vuotta vamman jälkeen. Vaikka potilastyytyväisyys oli hyvä ei pohkeen voima palautunut normaaliksi edes 11 vuotta vamman jälkeen.

Vertailtaessa leikkauksella ja ilman leikkausta hoidettuja potilaita ei myöskään todettu eroja kliinisissä mittareissa, mutta kirurgisella hoidolla voima palautui hiukan nopeammin ja ero myös säilyi 18 kuukautta vammasta. Myös elämänlaatumittarilla mitattuna leikkauksella hoidetut olivat kivun ja fyysisen toiminnan osalta tyytyväisempiä. Suurimmalle osalle potilaista konservatiivinen hoito sopii erinomaisesti, mutta jotkut fyysisesti aktiiviset potilaat hyötynevät leikkaushoidosta.


Series: Acta Universitatis Ouluensis. D, Medica
ISSN: 0355-3221
ISSN-E: 1796-2234
ISSN-L: 0355-3221
ISBN: 978-952-62-1198-5
ISBN Print: 978-952-62-1197-8
Issue: 1359
Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.