Abstract

This theses for the doctor’s degree investigates what kinds of language narratives build up the identity of those intellectuals (writers, editors and teachers, for instance) belonging to an ethnic minority who actively and regularly use their minority language. The present research differs from the main stream of minority research, which nowadays often focuses on multilingualism.

On the basis of their written texts, the object of this comparison are three North Fennoscandian minorities: Meänkieli, Kven and Sámi, as well as two Hungarian minorities living in Romania: the Transilvanian Hungarians and the Csángós. The research focuses upon their use of the language, their approach to it, as well as the social and cultural factors that affect them. Particular focus is laid upon the Meänkieli language and Bengt Pohjanen’s work.

The theses contains an introductory study and five — previously already published — peer-reviewed studies. The research material consists of printed media- and literary texts, being analysed in the context of the minority language- and cultural policy. The sources are examined within the framework of three theories: narrative research, discourse analysis and language ideology research. As the research method is concerned, it uses the method of socially contextualizing close reading.

As their political, historical and cultural background is concerned, the examined minorities differ a lot, as do their language narratives. As the most important common narratives, the followings can be mentioned: without knowing your own minority language the essence of your own culture cannot be understood; multilingualism means profuseness, still your own minority language should have a special place as part of your cultural legacy; many a time, school is the place of language loss; there often is a close connection between religion and language; the awareness of the importance of your own languge helps in preserving, revitalizing and further developing the language.

The borders of language and culture are differently determined in Romania and North Fennoscandia. The Transilvanian Hungarians emphasise in their narratives the community of their language and culture with the Hungarian language and culture in Hungary. In the case of Csángós the situation is a bit more complex, while the Meänkieli and Kven narratives do not identify with the Finnish language and culture. Even using their own mother tongue is not natural in the case of Csángós and North Fennoscandians, while in the case of Transilvanian Hungarians it generally is. The research also concludes that there is a surprising number of similarities in the language narratives of the Transilvanian Hungarians and those of Bengt Pohjanen.

Tiivistelmä

Tässä väitöskirjassa tutkitaan, millaiset kielinarratiivit rakentavat sellaisten kielellisiin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien oppineiden (esim. kirjailijoiden, toimittajien ja opettajien) identiteettiä, jotka käyttävät aktiivisesti ja ohjelmallisesti omaa vähemmistökieltään. Tutkimus poikkeaa näin vähemmistökielitutkimuksen valtavirrasta, jossa usein nykyään keskitytään monikielisyysnäkökulmaan.

Vertailun kohteena on kolmen Pohjois-Fennoskandian vähemmistön eli meänkielisten, kveenien ja saamelaisten sekä kahden Romanian unkarinkielisen vähemmistön eli transilvanianunkarilaisten ja csángójen kirjoitettuja tekstejä. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan kielen käyttöä ja suhtautumista kieleen sekä niihin vaikuttaneita yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä. Tutkimuksessa muita keskeisemmässä asemassa on meänkieli ja Bengt Pohjasen tuotanto.

Väitöskirja koostuu johdannosta ja viidestä aiemmin julkaistusta referee-artikkelista. Aineistona on painettuja media- ja kaunokirjallisia tekstejä, joita analysoidaan suhteessa vähemmistöjen kielipoliittiseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Kolmena teoreettisena lähtökohtana on narratiivitutkimus, diskurssintutkimus ja kieli-ideologioiden tutkimus. Menetelmä on yhteiskunnallisesti kontekstualisoivaa lähilukua, teemoittelua, ryhmittelyä ja abstrahointia.

Vertaillut vähemmistöt ovat poliittiselta, historialliselta ja kulttuuriselta taustaltaan hyvin erilaisia, ja siksi niiden kielinarratiivit ovat myös monenlaisia. Keskeisimpinä yhteisinä kertomuksina voidaan kuitenkin mainita seuraavat: ilman omaa vähemmistökieltä ei voi ymmärtää oman kulttuurin ydintä; monikielisyys on rikkautta, mutta omalle vähemmistökielelle pitää omistaa erityinen paikka osana kulttuuriperintöä; koulu toimii usein kielen menettämisen paikkana; kielellä ja uskonnolla on usein vahva sidos; tietoisuus oman kielen merkityksestä kulttuurissa tukee kielen elvyttämistä, säilyttämistä ja kehittämistä.

Kielen ja kulttuurin rajat määrittyvät eri tavoin Romaniassa ja Pohjois-Fennoskandiassa. Transilvanianunkarilaisten narratiiveissa korostuu kielen ja kulttuurin samuus Unkarissa puhutun unkarin ja unkarilaisen kulttuurin kanssa. Csángójen osalta tilanne on problemaattisempi, ja meänkieliset ja kveenit puolestaan eivät representoi samuutta suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin kanssa. Pohjois-Fennoskandian vähemmistöjen ja csángójen keskuudessa äidinkielen käyttäminenkään ei ole itsestäänselvyys, kuten se on useimmiten transilvanianunkarilaisten tapauksessa. Tutkimuksesta käy toisaalta ilmi, että transilvanianunkarilaisten ja Bengt Pohjasen kielikertomuksista löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.

Osajulkaisut / Original papers

Osajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon. / Original papers are not included in the electronic version of the dissertation.

1. Molnár Bodrogi, E. (2015). Kieli-iteolokioita vähemistöavisissa. Virittäjä, 119(4), 525–558. https://journal.fi/virittaja/article/view/45341/16816

2. M. Bodrogi, E. (2016). Az anyanyelven alkotás esetlegessége? In V. Károly (Ed.), Egyediség és véletlen: interdiszciplináris párbeszéd IV (s. 103–117). Bolyai Társaság.

3. Molnár Bodrogi, E. (2020). The voice crying (or calling?) in the wilderness: Possible similarities between Transylvanism and Meänmaa-idea. In J. Domokos, & J. Laakso (Eds.), Multilingualism and multiculturalism in Finno-Ugric literatures 2 (pp. 113–133). Lit Verlag.

4. Molnár Bodrogi, E. (2019). Dissenting narratives of identity in Saami, Meänkieli and Kveen literatures. Revista Româna de Studii Baltice şi Nordice, 11(1), 19–55. https://balticnordic.hypotheses.org/files/2019/10/05.-Bodrogi.pdf

5. Molnár Bodrogi, E. (2020). Modernization and language loss in the Meänkieli community. Revista Româna de Studii Baltice şi Nordice, 12(2), 67–88. https://balticnordic.hypotheses.org/files/2020/12/06.-Molnar.pdf