Abstract

This dissertation examines collaborative work and the ways it can be promoted and progressed in a context novel for interaction research: multinational military observer training. The dissertation consists of a summary and three original articles that focus on participants’ practices of “doing patrolling”, that is, how participants in military observer training collaborate and coordinate their actions to accomplish a mutual goal and how individual practices they employ advance their overall project of patrolling. By using video recordings and ethnographic observations from naturally occurring interactions in military observer training and employing the methods of ethnomethodology and multimodal conversation analysis, the dissertation analyses and describes some constitutive elements and practices of successful collaborative work. The study, thus, aims to present a deep and multidimensional view of collaborative work and to conceptualise some of the practices that can be used in and as part of it. The study also illustrates how the examination of a complex, multi-level activity as well as of a highly specialised institutional setting can benefit from a multi-method and multidimensional approach.

The dissertation explores interactional phenomena during military observer training, with a special focus on what takes place in between the action points of training, when "nothing is going on". The first article illustrates the routines and practices of navigation and shows how navigational talk builds the foundation for patrolling work. The second article explores negotiating trouble during radio-mediated communication, showing how troubles are solved in situ in the patrolling vehicle. The third article investigates the use of questions to advance courses of action, displaying the participants’ orientation to each other’s assigned and assumed roles. The dissertation shows that collaborative work is indeed work done together, not work divided among the participants, and establishes that it can be advanced with various, sometimes complex, and subtle means. The examined practices show the participants’ multi-layered orientation to their mutual work, but also their orientation to taskwork and teamwork. The findings are relevant to the crisis management training community and can be used to further develop training.

Tiivistelmä

Väitöskirjassani tarkastelen yhteistyön vahvistamisen ja edistämisen tapoja vuorovaikutustutkimukselle uudessa kontekstissa, monikansallisessa sotilastarkkailijakoulutuksessa. Väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta sekä kolmesta alkuperäisestä tutkimusartikkelista, jotka keskittyvät siihen, miten osallistujat ”tekevät partiointia”, eli miten osallistujat sotilastarkkailijakoulutuksessa tekevät yhteistyötä ja koordinoivat toimintaansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi ja miten yksittäiset käytänteet edistävät partiointia kokonaisuutena. Aineisto koostuu sotilastarkkailijakoulutuksessa tapahtuvien luonnollisten vuorovaikutustilanteiden videotallenteista ja etnografisista havainnoista. Etnometodologian ja multimodaalisen keskustelunanalyysin menetelmiä käyttäen kuvaan ja analysoin tutkimuksessani joitakin onnistuneen yhteistyön käytänteitä. Tutkimus pyrkii muodostamaan syvällisen ja moniulotteisen kuvan yhteistyöstä sekä käsitteellistää sitä edistäviä käytänteitä. Tutkimuksessani kuvaan myös monimenetelmällisen ja moniulotteisen lähestymistavan hyötyjä kompleksisen, monikerroksisen toiminnan sekä erikoistuneen, institutionaalisen kontekstin tutkimuksessa.

Väitöskirja tarkastelee vuorovaikutusilmiöitä osana sotilastarkkailijakoulutusta, keskittyen erityisesti toimintakohtien välisiin hetkiin, kun ”mitään ei tapahdu”. Ensimmäinen artikkeli kuvaa navigoinnin perusrakennetta osana ajoneuvopartiointia ja osoittaa, miten navigointipuhe muodostaa perustan autopartioinnille. Toinen artikkeli tarkastelee radiovälitteiseen vuorovaikutukseen liittyvää neuvottelua ja näyttää miten ongelmia ratkaistaan partioautossa tilanteisesti. Kolmas artikkeli tutkii kysymysten käyttöä toiminnan ja toimintalinjojen edistämisessä, tehden näkyväksi osallistujien orientaation toistensa annettuihin ja omaksuttuihin rooleihin. Tutkimukseni näyttää, että yhteistyö todella on työtä, jota tehdään yhdessä, ei työtä, joka jaetaan osallistujien kesken. Tutkimus osoittaa, että yhteistyötä voidaan edistää monenlaisin — joskus monimutkaisin — ja hienovaraisin keinoin. Tarkastellut käytänteet osoittavat, että osallistujien orientoituminen yhteistyöhön on monikerroksista ja että he orientoituvat sekä tehtävään että ryhmän sisäisiin suhteisiin. Tutkimuksen löydökset ovat merkityksellisiä kriisinhallintakoulutusyhteisölle ja niitä voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä.

Osajulkaisut / Original papers

Osajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon. / Original papers are not included in the electronic version of the dissertation.

1. Rautiainen, I. (2021). Talk and action as discourse in UN military observer course: Routines and practices of navigation. In I. Chiluwa (Ed.), Discourse and Conflict (pp. 381–412). Springer International Publishing. https://doi.org/10.1007/978-3-030-76485-2_14

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

2. Rautiainen, I., Haddington, P., & Kamunen, A. (2022). Local participation framework as a resource among military observer trainees: Interactional episodes between repair initiation and repair solution in critical radio communication. Journal of Pragmatics, 196, 67–85. https://doi.org/10.1016/j.pragma.2022.05.006

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

3. Rautiainen, I., Haddington, P., & Kamunen, A. (2022). Nudging questions as devices for prompting courses of action and negotiating deontic (a)symmetry in UN military observer training. Manuscript in preparation.