Abstract

It is essential to widely understand the processes of definition between deviant and normal taking place in the school institution. This enables pupils’ experiences of participation and, with it attachment to society rather than exclusion from it. This study set in the field of history of education participates these discussions by examining how expert discourse and practices produced boundaries between problematic and normal pupils and, furthermore, shaped perceptions of normal children and childhood. This article dissertation analyses how and what nature of problematic pupils were discursively produced in collaboration with experts in schools and child guidance clinics from 1968 to 1991.

The study material consists of teachers’ statements on those pupils whom they perceived as problematic due to, for instance, a learning disability or behavior. The 365 statements compiled to the Oulu child guidance clinic forms have been analyzed with a data-driven approach using methods of scientific history. The concepts discourse, power/knowledge and governance based on Michel Foucalt’s studies were used in formulating this study’s research questions and, furthermore, as theoretical tools for analysis. The study understands deviance and problematicness as discursively produced, historically formed and contextually bound.

The results of this study indicate that the line between problematic and normal pupils was drawn discursively through interaction with teachers and child guidance clinic experts. Discourse was shaped by statements and practices related to the statement process. Based on the results of this study I suggest that pupils’ problematicness was produced interactively at grassroots level in school and in a continuing process. The definition process of problematicness was affected by everyday life at school, available solution alternatives for problems along with place and time bound expectations and norms laid by society, school, and teachers. These expectations and norms included, for instance, standards of learning and what teachers regarded as acceptable. The child guidance clinic forms together with teachers’ statements that based on these forms acted as a technique for normalizing governance, i.e., as a concrete means of governance. They played a part in defining both problematic children and the contrasting normal children.

Tiivistelmä

Kouluinstituutiossa tapahtuvien poikkeavaksi ja normaaliksi määrittymisen prosessien ymmärtäminen laaja-alaisesti on oleellista, jotta kaikille oppilaille voidaan mahdollistaa osallisuuden kokemus ja sen kautta myös kiinnittyminen yhteiskuntaan siitä ulossulkeutumisen sijaan. Tässä kasvatuksen historian tieteenalaan sijoittuvassa tutkimuksessa osallistutaan näihin keskusteluihin selvittämällä, miten asiantuntijadiskurssi ja käytänteet tuottivat rajoja ongelmallisen ja normaalin oppilaan välille sekä muokkasivat käsityksiä normaalista lapsesta ja lapsuudesta. Artikkeliväitöskirjassa analysoidaan, miten ja millaista ongelmallista oppilasta tuotettiin diskursiivisesti koulun ja kasvatusneuvolan asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä 1968–1991.

Tutkimuksen aineistona toimivat opettajien tekemät lausunnot niistä oppilaista, jotka opettajat kokivat ongelmallisina esimerkiksi oppimisvaikeuden tai käytöksen takia. Oulun kasvatusneuvolan lomakkeelle laaditut 365 lausuntoa on analysoitu aineistolähtöisesti historiatieteellisin menetelmin. Työn kysymyksenasettelussa ja analyysin teoreettisina työkaluina on käytetty Michel Foucault’n tutkimuksiin perustuvia käsitteitä diskurssi, tieto/valta ja hallinta. Tutkimuksessa käsitetään poikkeavuus ja ongelmallisuus diskursiivisesti tuotettuna, historiallisesti muodostuneena ja kontekstisidonnaisena.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ongelmallisen ja normaalin oppilaan välinen raja piirtyi diskursiivisesti opettajien ja kasvatusneuvolan asiantuntijoiden vuorovaikutuksessa. Diskurssia muovasivat myös lausuntolomakkeet ja lausuntoprosessiin liittyvät käytänteet. Tutkimustulosten perusteella esitän, että oppilaiden ongelmallisuus tuotettiin ruohonjuuritasolla koulussa suhteisesti ja jatkuvassa prosessissa. Ongelmallisuuden määrittelyprosessiin vaikuttivat koulun arki ja käytettävissä olevat ongelmien ratkaisuvaihtoehdot sekä yhteiskunnan, koulun ja opettajan paikka- ja aikasidonnaiset odotukset ja normit, kuten oppimisen standardit ja se, mitä opettajat pitivät hyväksyttävänä. Opettajien lausunnot yhdessä niiden pohjana käytettyjen kasvatusneuvolan lomakkeiden kanssa toimivat konkreettisena hallinnan keinona: ne osallistuivat ongelmallisen lapsen ja myös sen vastapuolena olevan normaalin lapsen määrittämiseen.

Osajulkaisut / Original papers

Osajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon. / Original papers are not included in the electronic version of the dissertation.

1. Koskela, A., & Vehkalahti, K. (2017). Child in a form: The definition of normality and production of expertise in teacher statement forms – the case of northern Finland, 1951–1990. Paedagogica Historica, 53(4), 460–476. https://doi.org/10.1080/00309230.2016.1267780

2. Koskela, A. (2016). ”Erittäin heikko, eikä viitsi yrittää kunnolla.” Ongelmalliset oppilaat opettajien kuvaamina 1968–1991. Kasvatus & Aika, 10(4), 5–25.

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

3. Koskela, A., & Lanas, M. (2016). Fabricating expert knowledge of the behaviour of problematic students. Pedagogy, Culture & Society, 24(3), 459–471. https://doi.org/10.1080/14681366.2016.1196232