Abstract

Fractures of the forearm represent a significant proportion of injuries in childhood, accounting for up to 40% of all fractures among children under 16. The considerable potential for remodelling of distal forearm fractures often advocates for non-operative treatment. However, solid criteria to determine acceptable alignment remain elusive. Conversely, diaphyseal forearm fractures possess reduced remodelling capacity, obviating operative intervention more frequently.

The primary objective of this study was to quantify the significance of radiographic and clinical follow-up in the management of non-operatively treated paediatric distal forearm fractures. Additionally, we aimed to provide a comparative assessment of the long-term outcomes in paediatric patients who underwent treatment for forearm shaft fractures via intramedullary nailing, using either biodegradable (BIN) or elastic stable intramedullary nails (ESIN).

One hundred consecutive paediatric patients were retrospectively evaluated to detect deterioration in the alignment of non-operatively treated distal forearm fractures, which are prone to displacement. Predetermined radiographic criteria were used to define the limits of acceptable alignment. Accordingly, the rate of splint repair or renewal was also assessed. A randomised controlled trial was performed to assess the late clinical outcomes of paediatric patients with operative treatment by either ESIN or BIN for forearm shaft fractures.

Literature based, age-proportional major or minor limits of displacement for acceptable alignment in distal forearm fractures indicated a loss of reduction during follow-up in 2% and 19% of patients, respectively. Thirty-two per cent of the patients needed some intervention due to splint loosening or failure. There was no clinically significant difference between the long-term recovery of the patients treated with the BIN and those treated with the ESIN for forearm shaft fractures.

Radiographic follow-up of non-operatively treated distal forearm fractures remains controversial, but clinical follow-up is justified due to the high rate of splint-related incidents. The biodegradable intramedullary nails used in the treatment of children’s forearm shaft fractures resulted in good function and anatomy.

Tiivistelmä

Kyynärvarren murtumat ovat tavallisimpia murtumia lapsuusiässä ja kattavat jopa n. 40 % kaikista murtumista. Kyynärvarren ranteen puoleisen pään murtumien asennon hyvä palautuminen kasvun mukana suosii konservatiivista hoitoa. Kirjallisuudessa ei ole yksiselitteisiä röntgenkriteerejä murtuman hoidon valinnalle. Kyynärvarren varsiosan murtumissa asennon korjautuminen kasvun mukana on vähäisempää ja leikkaushoitoa tarvitaan useammin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää röntgenkuvaseurannan ja kliinisen seurannan hyöty ilman leikkausta hoidetuissa lasten ranteenpuoleisissa kyynärvarsimurtumissa. Lisäksi haluttiin tutkia sulavilla ja joustavilla titaaniydinnauloilla hoidettujen kyynärvarsimurtumien pitkäaikaistuloksia lapsipotilailla, selvittää sulavien naulojen häviäminen luusta sekä leikkaushoitoon liittyvät pehmytkudoslöydökset värttinäluun läheisyydessä.

Jälkikäteisesti selvitettiin, kuinka monen ilman leikkausta hoidetun kyynärvarsimurtuman asento huononi seurannassa yli etukäteen määritettyjen röntgenkuvakriteerien (löysä ja tiukka) 100 lapsipotilaan aineistossa. Tutkittiin myös, moniko tarvitsi lastan korjausta tai uusimista. Sulavalla naulalla tai joustavalla titaaniydinnaulalla hoidettujen kyynärvarren varsiosan murtumien pitkäaikaistulokset selvitettiin satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimusasetelmassa. Sulavien naulojen häviäminen luusta, värttinäluun ydinnaulan reitti pehmytkudoksessa ja löydökset pehmytkudosrakenteissa arvioitiin magneettitutkimuksella.

Lähes kaikkien (98 %) kyynärvarren ranteenpuoleisen pään murtumien asento säilyi hyväksyttävänä koko seurannan ajan löysillä röntgenkriteereillä. 19 %:lla asento huononi yli tiukkojen asentokriteerien. 32 % potilaista tarvitsi toimenpiteitä lastan vuoksi. Kyynärvarren varsiosan leikkaushoidon pitkäaikaistulokset olivat yhtä hyvät kummallakin naulamateriaalilla. Kaikki sulavat naulat olivat hävinneet täysin tai lähes täysin yli neljän vuoden jälkeen niiden asettamisesta. Kolmasosalla potilaista todettiin ohimenevää poikkeavaa signaalia värttinäluun läheisessä jännerakenteessa.

Hyöty ilman leikkausta hoidettujen kyynärvarren ranteenpuoleisen pään murtumien seurannasta toistuvien röntgenkuvausten avulla on kyseenalainen, mutta kliininen seuranta on tarpeen. Lasten kyynärvarren varsiosan murtumien hoidossa pitkäaikaistulokset ovat yhtä hyvät sulavilla ja titaaniydinnauloilla.

Osajulkaisut / Original papers

Osajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon. / Original papers are not included in the electronic version of the dissertation.

1. Perhomaa, M., Stöckell, M., Pokka, T., Lieber, J., Niinimäki, J., & Sinikumpu, J.-J. (2023). Clinical follow-up without radiographs is sufficient after most nonoperatively treated distal radius fractures in children. Children, 10(2), 339. https://doi.org/10.3390/children10020339

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

2. Perhomaa, M., Pokka, T., Korhonen, L., Kyrö, A., Niinimäki, J., Serlo, W., & Sinikumpu, J.-J. (2021). Randomized controlled trial of the clinical recovery and biodegradation of polylactide-co-glycolide implants used in the intramedullary nailing of children’s forearm shaft fractures with at least four years of follow-up. Journal of Clinical Medicine, 10(5), 995. https://doi.org/10.3390/jcm10050995

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

3. Perhomaa, M., Kyrö, A., Niinimäki, J., & Sinikumpu, J.-J. (2022). Retrograde intramedullary nailing of the radius in children: A pilot magnetic resonance imaging study of soft-tissue findings. Journal of Children’s Orthopaedics, 16(4), 269–275. https://doi.org/10.1177/18632521221114553

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version