Abstract

Environmental and natural resource issues are interconnected and interdependent. Understanding these challenges and mitigating their consequences calls for interdisciplinary research and research-based decision-making. In Finland, a significant part of the research that supports decision-making and policy processes is conducted within administrative sectors and is known as sectoral research. However, a growing number of research needs and practices are horizontal, i.e. cross-sectoral. This thesis examines the promotion of a horizontal approach to sectoral research in the field of environment and natural resources. An interdisciplinary thesis utilises open systems theory, systems thinking, evolutionary organisational theory and complexity thinking, and uses concepts derived from biology in the manner of metaphor to interpret phenomena and processes.

The first part of the thesis argues how Finland’s sectoral research system evolved from the 1990s to the 2010s. This change aimed to adapt the system to better tackle society’s forthcoming horizontal challenges. The second sub-study delves into the critical factors related to the acquisition of sectoral research. The particular focus is on the concept of commissioning competence. The third part of the thesis explores the potential for collaboration in addressing complex issues. This research analyses the research programmes as elements and dynamics that establish interactions within the research system.

The thesis demonstrates that efforts were undertaken to facilitate structural changes within the research system through the strengthening of market mechanisms and networking. However, the prioritisation issues between horizontal and sectoral research needs created friction and, therefore, the desired self-organisation was not accomplished. The long-term analysis also reveals the co-evolutionary developments in which research policy goals and research institution practices underwent changes in interaction with one another.

The conceptual model of commissioning competence encompasses the entirety of research management within and between administrative branches, integrating past and foresight data as well as managing the research and administrative practices. The concept of commissioning competence closely aligns with the idea of complexity competence, as it essentially involves the management of uncertainty, intertwined issues and wicked problems.

Research programmes serve a dual role by both unifying and decentralising. Their primary objective is to facilitate larger multidisciplinary diversity to cope with complexity compared to individual research projects. However, programmes are dependent on their financial source which can sometimes result in fragmentation rather than fostering appropriate coherence.

The thesis studies the enabling factors for governing interactions within the research system. These factors are instrumental in the quest for practices related to complexity management and the evolution of phenomenon-based governance in the future. The transition towards more horizontally oriented structures within the research system, the maintenance of thematic and temporal coherence in financial instruments and a deeper understanding of internal research system interactions are all crucial elements that contribute to the development of complexity competence in research management. The gaining of such competence not only supports phenomenon-based governance and sectoral research; it also advances the sustainability transition in a broader context.

Tiivistelmä

Ympäristö- ja luonnonvarakysymyksien ymmärtämiseksi ja niiden vaikutuksiin varautumiseksi tarvitaan monitieteistä tutkimusta sekä tieteeseen perustuvaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Suomessa päätöksentekoa ja politiikan prosesseja tukevaa tukimusta tehdään merkittäviltä osin hallinnollisten sektoreiden puitteissa sektoritutkimuksena. Tutkimuksen tarpeet ja toimintatavat ovat kuitenkin yhä suuremmalta osalta horisontaalisia eli sektorirajat ylittäviä.

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan horisontaalisen lähestymistavan edistämistä ympäristö- ja luonnonvara-alan sektoritutkimuksessa. Monitieteisessä väitöstutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoriaa, systeemiajattelua, evolutiivista organisaatioteoriaa ja kompleksisuusajattelua sekä käytetään biologiasta metaforan tapaan johdettuja käsitteitä ilmiöiden ja tapahtumien tulkitsemiseen.

Ensimmäisessä osatyössä tulkitaan tutkimusjärjestelmän rakenteellista muutosta evolutionäärisenä kehityskulkuna. Tutkimuksessa tarkastellaan ajanjaksoa 1990-luvulta 2010-luvulle. Toisessa osatyössä syvennetään tutkimuksen tilaajaosaamisen käsitettä. Työssä kehitetään konseptuaalinen malli, joka havainnollistaa tilaajaosaamisen moniulotteista luonnetta ja perustelee samalla sen merkitystä ja roolia tutkimusjärjestelmän rakenteellisessa kehittämisessä. Kolmannessa osatyössä analysoidaan yhteistyörakenteiden ja tutkimusohjelmien mahdollisuuksia kompleksisten aiheiden hallinnassa.

Väitöstutkimus osoittaa, että tutkimusjärjestelmän rakenteellista muutosta pyrittiin mahdollistamaan markkinamekanismia ja verkostoitumista vahvistamalla. Ristiriidat horisontaalisten ja sektoraalisten tutkimustarpeiden priorisoinnissa aiheuttivat muutoskitkaa. Pitkänajan analyysi tuo esiin myös yhteisevoluutiomaisia kehityskulkuja, joissa tutkimuspolitiikan tavoitteet ja tutkimuslaitosten käytänteet muuttuivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Hallinnonalojen tutkimustiedon hankinnassa ja tutkimuslaitosten ohjauksessa merkityksellinen tilaajaosaaminen määrittyy tässä väitöstyössä kokonaisuudeksi, joka koostuu tutkimustiedon hallinnasta hallinnonalojen sisällä ja niiden välillä, aiemman ja ennakoivan tiedon käsittelystä sekä tutkimuksen johtamisesta ja hallinnollisista käytännöistä. Tilaajaosaaminen lähestyy kompleksisuusosaamista, koska siihen liittyy olennaisesti epävarmuuden, keskinäisriippuvaisten asioiden sekä ilkeiden ongelmien hallintaa.

Tutkimusjärjestelmässä tutkimusohjelmilla on sekä yhdistävä että hajauttava kaksoisrooli. Ohjelmien tarkoituksena on hallita ja mahdollistaa yksittäisiä tutkimushankkeita suurempia ja mutkikkaampia kokonaisuuksia. Ohjelmat ovat kuitenkin riippuvaisia rahoitusvälineistään, mikä voi johtaa pikemminkin hajanaisuuteen kuin tarkoituksenmukaiseen yhtenäisyyteen.

Väitöstutkimuksessa pohditaan mahdollistavia tekijöitä tutkimusjärjestelmän vuorovaikutusten hallintaan ja kompleksisten haasteiden käsittelyyn. Näillä on merkitystä etsittäessä kompleksisuuden hallinnan ja tulevaisuudessa siintävän ilmiöpohjaisen hallinnon käytäntöjä. Tutkimusjärjestelmän horisontaalisemmat toimijarakenteet, rahoitusinstrumenttien teemallinen ja ajallinen jatkuvuus sekä syvempi ymmärrys tutkimusjärjestelmän vuorovaikutuksista ovat elementtejä kohti tutkimushallinnan kompleksisuusosaamista. Meneillään oleva kestävyyssiirtymä hyötyy tämän osaamisen karttumisesta.

Osajulkaisut / Original papers

Osajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon. / Original papers are not included in the electronic version of the dissertation.

1. Inkeröinen, J. (2019). Evolutionäärinen tulkinta sektoritutkimuksen rakenteellisesta kehittämisestä ympäristö- ja luonnonvara- alalla. Hallinnon Tutkimus, 38(3), 207–225. https://doi.org/10.37450/ht.98044

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

2. Inkeröinen, J. (2022). Towards complexity competence in public research administration – a case from the environmental sector in Finland. Public Administration Research, 11(1), 11–23. https://doi.org/10.5539/par.v11n1p11

   Rinnakkaistallennettu versio / Self-archived version

3. Inkeröinen, J. (2023). Ympäristö– ja luonnonvaratutkimuksen yhteenliittymässä kokeiltiin kompleksisuuden hallintaa. Manuscript in preparation.