Tiivistelmä

Yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla (Ely/ESR) -hankkeessa käytetään yrittäjyyskasvatuksen nykytilanteen hahmottamiseksi ja tulevien toimenpiteiden ja koulutusten suunnittelun pohjana Lappeenrannan teknillisen yliopiston kehittämää Yrittäjyyskasvatuksen mittaristoa. Tässä opettajan itsearviointityökalussa yrittäjyyttä käsitellään laaja-alaisesti. Eri teemoja ovat yritysyhteistyö, yrittäjyys opetuksessa, yrittäjänä toimimista tukevat pedagogiset ratkaisut ja niiden arviointi, yrittäjämäisten valmiuksien ohjaaminen sekä minä itse yrittäjyyden edistäjänä työyhteisössäni

Hankkeen käyttöön saadaan mittariston tuloksia halutuilla kriteereillä alueellisesti kouluasteittain. Tässä esityksessä keskitytään Pohjois-Pohjanmaan tuloksiin vertaillen yrittäjyyden näkymistä ammatillisen toisen asteen opetuksessa kaupungissa (=Oulu) ja maaseutumaisilla harvaan asutuilla alueilla (= muu Pohjois-Pohjanmaa). Alustavat mittaristosta saadut tulokset ovat herättäneet kysymyksiä joihin tarvitaan lisäselvitystä.

Pohjois-Pohjanmaalla ammatillisen toisen asteen mittaristoon vastasi 68 (5 %) henkilöä 1 335 opettajasta, joka on vastaava osuus kuin koko Suomessa, 678 (5 %) 13 682 opettajasta (Tilastokeskus 2013). Vastausten edustavuutta alueesta voidaan pitää kohtuullisena. Tarkasteltaessa mittaristosta saatuja tietoja teemassa Yrittäjyys opetuksessa, näyttävät muun Pohjois-Pohjanmaan tulokset positiivisilta kaupunkialueeseen verrattuna.

Yrittäjyys opetuksessa -teemaan sisältyy neljä kysymystä: Montako kertaa opettaja on 1) mahdollistanut oppijoiden yritys- tai työelämälähtöisen projektin, 2) teettänyt liikeideatehtävän, 3) mahdollistanut että oppijat ovat ideoineet markkinointi- tai muuta materiaalia yritykselle ja 4) mahdollistanut oppijoiden harjoitusyrityksen tai oman yrityksen kehittämisen.

Näiden kysymysten vastauksia tarkasteltaessa havaittiin eroja kaupunkialueen ja maaseutumaisen alueen vastausten välillä. Suurinta poikkeama oli kysymyksessä: Montako kertaa opettaja on mahdollistanut harjoitusyrityksen tai oman yrityksen kehittämisen viimeisen puolen vuoden aikana. Vastausten keskiarvo osoitti, että maaseutumaisilla alueilla tämä on toteutunut keskimäärin 2 kertaa useammin kuin kaupungissa. Vastausten ero herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Onko mahdollisesti niin, että kaupunkialueen isommissa yksiköissä yritysyhteistyö on määritelty vain joidenkin opettajien tehtäväksi tai löytyykö selittävä tekijä vastaajien ikäjakaumasta tai vastaajan oppiaineryhmästä, jossa vastaaja opettaa. Onko kaupunkialueen vastaajissa mahdollisesti enemmän henkilöitä, joilla ei ole opetustehtäviä? Tämä rajalliseen vastaajien määrään perustuva esiselvitys on herättänyt lisää kysymyksiä ja jatkotutkimuksen aiheita. Jatkossa olisi aiheellista selvittää onko Pohjois-Pohjanmaan vastaajien muilla taustatekijöillä vaikutusta vastauksiin. Jatkossa tämän tutkimuksen tuloksia olisi hyvä verrata muun samansuuntaisen kaupunki-maaseutu -rakenteen omaavan alueen tuloksiin. Maaseutumaisen harvaan asutun alueen ja kaupunkimaisen alueen toimintaympäristöjen erilaisuus vaikuttaa myös ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseen, jonka vuoksi eroja lienee löydettävissä.