Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 4–8-vuotiaiden (N = 171) tyypillisesti kehittyneiden lasten suoriutumista Edmonton Narrative Norms Instrument (ENNI) -kerrontatestissä. Lisäksi tutkittiin testin kykyä erotella lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus (N = 19) tai autismikirjon häiriö (N = 16) ikään ja sukupuoleen kaltaistetuista verrokkilapsista. Kertomuksista analysoitiin tarinan sisällön määrä kertomuskielioppikategorioiden mukaisesti arvioituna ja tuotettujen sanojen kokonaismäärä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että sisällön ilmentäminen ja tuotettujen sanojen kokonaismäärä kehittyivät iän myötä. Erityisesti ENNI-testi näyttäisi erottelevan 4–5- ja 5–6-vuotiaat tyypillisesti kehittyneet lapset toisistaan ja vanhemmista ikäryhmistä. Sukupuolten välisiä eroja kerrontataidoissa ei havaittu. Ne lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus tai autismikirjon häiriö, suoriutuivat verrokkilapsiaan heikommin tarinan sisällön ilmentämisessä. Kielihäiriöisten lasten kertomukset olivat lisäksi verrokkilasten tarinoita lyhempiä. Koska suomalaislasten kerrontataitojen arvioimiseen on käytettävissä varsin niukasti tutkittuja menetelmiä, ENNI-testi voi tuoda tarvittavan lisän paikkaamaan tätä puutetta. Viitearvojen käytössä tulee kuitenkin olla varovainen, koska suuri vaihtelu on kerronnalle tyypillistä.

Abstract

Performance of typically developing children, children with specific language impairment, and children with autism spectrum disorder in the Edmonton Narrative Norms Instrument (ENNI)

This study investigated the performance of four- to eight-year-old (N=171) typically developing children in the Edmonton Narrative Norms Instrument (ENNI). In addition, 19 children with specific language impairment (SLI) and 16 children with autism spectrum disorder (ASD) and their control children participated in order to determine the discriminatory validity of the ENNI. Narratives were analyzed for the amount of information produced (story grammar score, SG) and total number of words (TNW). Results show a developmental trend both in SG and in TNW. In particular, the ENNI seems to differentiate four- and five-year-olds and five- and six-year-olds from each other as well as from older age groups. No differences between girls and boys were detected. Children with SLI and children with ASD showed poorer narrative abilities than their control children. The narratives of children with SLI contained less information and were also shorter than those of typically developing children. For children with ASD, significant differences compared to control children were only seen in SG. Since there are only a few narrative assessment methods available in Finnish, the use of the ENNI might be recommended for analyzing children’s narrative skills. However, care should be taken in interpreting the normative values, since high heterogeneity is typical for narration.