Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa harjoitettua koulutuspolitiikkaa 1990-luvulta alkaen. Koulutuspolitiikka määrittelee suunnan maan koulutuksellisille linjauksille. Näihin linjauksiin tukeutuen hallitusohjelmissa tarkennetaan lyhyemmälle aikavälille omia suuntaviivoja, joita opetus- ja kulttuuriministeriö, koulutuksen järjestäjät ja lopulta koulujen opettajat konkretisoivat käytännön toimenpiteiksi.

Tutkimuksen fokus on erityisesti pienissä kouluissa ja siinä, miten koulutuspoliittiset linjaukset ja ratkaisut ovat vaikuttaneet pienten koulujen tilanteeseen. On havaittavissa, että varsinkin valtionosuussäännöksillä on ohjattu koulutuksen järjestäjiä supistamaan kouluverkkoaan — toisin sanoen lakkauttamaan kouluja. Tutkimuksen toinen keskeinen kohde onkin koulujen lakkauttaminen moninaisine sivujuonteineen. Lakkautetut koulut ovat olleet pääasiassa pieniä kyläkouluja. Kyläkoulun lakkauttaminen ei merkitse ainoastaan sitä, että kylän oppilaat menettävät mahdollisuuden käydä lähimpänä asuinpaikkaansa sijaitsevaa koulua. Kyläkoululla on kyläläisille oma erityisyytensä. Koululla on kylän yhteisenä paikkana tärkeä merkitys myös kokoontumisen, erilaisten aktiviteettien ja yhteisöllisyyden näkökulmasta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin koulun lakkauttamista yhden koulun tapaustutkimuksena. Oppilaiden (3.–6. lk) ajatuksia kerättiin koulun viimeisenä toimintavuotena oppilaiden kirjoitelmien pohjalta. Myös oppilaiden huoltajia pyydettiin kirjoittamaan, miten he ovat koko lakkautusprosessin kokeneet. Kirjoituksista ilmeni, että lakkautusprosessi oli kylällä koettu epäoikeudenmukaiseksi. Oppilaiden kirjoitukset olivat huoltajien kirjoituksia maltillisempia.

Kolmantena näkökulmana tutkimuksessa on se, miten opettajat eri puolilla Suomea ovat kokeneet omakohtaisen koulun lakkautusprosessin. Lakkautusprosessit ovat olleet monille opettajille henkisesti raskaita. Toisaalta osa opettajista on kokenut koulun lakkauttamisen uutena mahdollisuutena niin itselleen kuin myös oppilaille. Erityisesti sosiaalisten kontaktien vähäisyys korostuu pienessä koulussa.