Tiivistelmä

Poronhoito alkoi kehittyä myöhäisellä rautakaudella, 800-luvulla ja yleistyi elinkeinona 1400–1500-luvuilta alkaen. Vaikka tältä ajanjaksolta on olemassa joitakin poronhoitoa sivuavia kirjallisia lähteitä, esimerkiksi Ottarin kertomus 800-luvun lopulta ja Olaus Magnuksen kirja Pohjoisten kansojen historia 1500-luvulta, on pääosa poronhoidon kehitystä koskevasta tiedosta peräisin arkeologisesta tutkimuksesta.

Poronhoidosta kertovia arkeologisia lähderyhmiä ovat esimerkiksi muinaiset asuinpaikat, uhripaikat ja näiltä paikoilta löytyneet peuran tai poron luut. Arkeologisen tutkimuksen avulla voidaan selvittää poronhoidon roolia menneisyyden ihmisten elinkeinoissa ja taloudessa, poronhoidon tapoja ja poronhoidon leviämistä eri alueille ajan kuluessa. Arkeologisen tutkimuksen avulla saadaan siis tietoa poronhoidon kehityksestä ja tavoista ajalta, jolta on olemassa niukasti historiallisia lähteitä.

Oulun yliopistossa käynnistyi syksyllä 2017 Suomen Akatemian ja Euroopan Tutkimusneuvoston (ERC) rahoittama Domestication in Action — Tracing Archaeological Markers of Human-Animal Interaction -projekti. Projektin tarkoitus on tutkia poronhoidon alkua ja kehitystä arkeologisen tutkimuksen keinoin.