Tiivistelmä

Verenpainetaudin hoidossa käytettävät tiatsididiureetit estävät natriumin ja kloridin takaisinimeytymistä munuaisissa, jolloin natriumin, kloridin ja veden eritys virtsaan lisääntyy. Lisäksi tiatsidit vähentävät kalsiumin ja lisäävät kaliumin eritystä. Koska tiatsidit vähentävät kalsiumin eritystä, on pohdittu tiatsididiureettien suotuisaa vaikutusta luuntiheyteen ja murtumariskiin. Teimme järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tiatsididiureettien vaikutuksesta luuntiheyteen ja murtumariskiin pohjautuen satunnaistettuihin ja kontrolloituihin lääketutkimuksiin. Lisäksi teimme meta-analyysin tiatsididiureettien vaikutuksesta murtumariskiin. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen perusteella tiatsididiureettien käyttäjillä luuntiheys on suurentunut verrattuna lähtötilaan tai lume-/kontrollilääkettä käyttäneisiin. Meta-analyysin perusteella tiatsidiryhmän lääkkeet pienensivät suhteellista murtumariskiä 25 prosenttia valtaosin iäkkäistä potilaista koostuneissa tutkimuksissa. Puolessa meta-analyysiin valituista tutkimuksista ei kuitenkaan käytetty Suomessa yleisimmin käytettyä hydroklooritiatsidia. Kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä saatiin tukea oletukselle, että tiatsididiureettien käyttö suurentaa luuntiheyttä ja pienentää murtumariskiä. Verenpainetaudin hoidossa tiatsidit näyttäisivät tuovan iäkkäillä potilailla lisähyötyä murtumariskin pienenemisen muodossa. Tiatsidien tunnetut haittavaikutukset tulee huomioida hoitopäätöstä tehdessä. Koska tiatsidien murtumavaikutuksia selvittävät tutkimukset on tehty pääosin verenpainetautia sairastavilla, ei tiatsideja voida suositella normotensiivisten potilaiden murtumariskin pienentämiseen.

Summary

Thiazide diuretics increase bone mineral density and lower fracture risk : systematic review and meta-analysis

Thiazide diuretics exert their antihypertensive effect by inhibiting the reabsorption of sodium and chloride in kidneys, leading to increases in urinary sodium, chloride and water excretion. In addition, thiazides decrease urinary calcium excretion while increasing that of potassium. Since thiazides reduce the excretion of calcium, it has been hypothesized that thiazides could exert a beneficial effect on bone mineral density and reduce the risk of fractures. We conducted a systematic review of randomized controlled trials to determine if thiazide diuretics have any beneficial effect on bone mineral density and the risk of fractures. We also performed a meta-analysis on the effect of thiazides on the risk of fractures. The systematic literature review demonstrated that the use of thiazides was associated with an increased bone mineral density. A 25% lower risk of fractures was demonstrated in the meta-analysis of the studies with mostly elderly patients. However, hydrochlorothiazide, the most widely used thiazide in Finland, was used only in half of the studies included in the meta-analysis. Thiazide diuretics are useful in the treatment of hypertension, and the lower fracture risk is an additional benefit in older patients. However, one should take into consideration the widely recognized adverse effect of thiazides before starting the treatment. Finally, since the studies reporting on thiazide use and hip fractures were conducted in hypertensive patients, the thiazides cannot be recommended to prevent fractures in normotensive individuals.