Tiivistelmä

Säveltämisestä ja improvisaatiosta on tullut osa musiikin oppimista niin peruskoulussa, lukiossa kuin taiteen perusopetuksessakin. Kunkin koulutusmuodon oppimisen tavoitteet määritellään valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa sekä niihin perustuvissa paikallisissa opetussuunnitelmissa. Valtakunnallisissa linjauksissa korostetaan arvioinnin perustumista oppimistavoitteisiin ja arviointikriteerien avoimuutta ja välittämistä oppilaille. Miten säveltämisen ja improvisaation oppimista voi arvioida? Miten tavoitteet asetetaan ja millaisin kriteerein niiden saavuttamista arvioidaan, kun kyse on uutta luovasta toiminnasta, jossa ongelmat ovat tyypillisesti avoimia ja ratkaisut yksilöllisiä? Tarkastelen arvioinnin lähtökohtia eri tutkimustraditioista kumpuavien luovuuskäsitysten valossa, valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden ja kansainvälisten arviointikäytönteiden valossa sekä lasten sävellykseen ja improvisointiin ja arviointiin kohdistuvan tutkimuskirjallisuuden valossa.

Lopuksi esittelen Säpe 3 -hankkeen keskusteluissa esiin nousseita havaintoja arvioinnista. Eri näkökulmille on yhteistä se, että arvioinnin ensisijaiseksi tarkoitukseksi käsitetään oppilaan luovan prosessin ja luovan muusikkouden kehittymisen tuki. Keskiössä on arvioinnin formatiivinen funktio ja myönteinen, kannustava palaute.