Abstrakti

Koltansaame on inarinsaamen ohella pienin Suomessa puhuttava alkuperäiskansakieli. Kieltä puhuu eri arvioiden mukaan 150–300 ihmistä pääosin Inarin kunnan alueella. Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden kuluessa monet kolttasaamelaiset ovat kiinnostuneet entistä enemmän omista juuristaan ja halunneet ottaa takaisin sukunsa kielen ja kulttuurin, joiden siirtyminen nuoremmille sukupolville oli vaarassa katketa. Tärkeä osa kolttasaamelaista kulttuuria on laulettu leuʹdd-perinne, jossa käytetty kieli eroaa merkittävästi puhutusta nykykielestä. Leuʹdd-kieltä opittiin ennen kuuntelemalla ja itse tuottamalla eri askareiden lomassa. Kieli- ja työympäristön muuttumisen myötä tällaiselle toiminnalle on entistä vähemmän aikaa ja tilaisuuksia. Perinteinen oppimisympäristö on pitkälti hävinnyt 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella syntyneiden leuʹddaajasukupolvien kuoltua. Tästä syystä nykysukupolvien edustajien on entistä vaikea oppia tuottamaan leuʹdd-kieltä. Nykyään vanhoja leuʹddeja opetellaan usein esimerkiksi vanhojen arkistolähteitä kuunnellen. Uusien leuʹddien tekeminen perinteen pohjalta vaatii kuitenkin hyvää kielitaitoa ja kokemusta leuʹdd-kielen erityispiirteistä. Perinteen vahvistumisen ja elpymisen kannalta on tärkeää tuottaa uutta tietoa leuʹdd-kielestä, joka sopii sekä yhteisön sisällä henkilökohtaisesti tapahtuvan oppimisen avuksi että esimerkiksi oppimateriaalien pohjaksi nykyisissä oppimisympäristöissä. Ongelmana on myös se, ettei sitä ei ole kuvailtu tieteellisesti lukuun ottamatta Mikko Korhosen vuoden 1983 artikkelia Kolttalaulujen fonologiaa. Tämän artikkelin tavoitteena onkin jatkaa Korhosen aloittamaa tieteellistä leuʹdd-kielen analyysia.