Tiivistelmä

Tarkastelemme tässä artikkelissa nykykielessä ilmenevää morfologista muutosta, vokaalivartaloiden yleistymistä sellaisissa morfologisissa konteksteissa, joissa yleiskielessä esiintyy konsonanttivartalo (esim. yksikön partitiivimuoto *lapse-a pro las-ta).Käsittelemme artikkelissamme erityisesti sitä, miten innovatiivisten vokaalivartalo-muotojen yleistymistä voi tutkia kokeellisin menetelmin, erilaisten kyselytutkimusten avulla. Kyselylomakkeisiimme sisältyy useita lekseemejä ja taivutusmuotoja, joita vokaalivartalomuotojen yleistyminen koskee. Elisitoinnissa informantit muodostivat innovatiivisia vokaalivartalomuotoja vain osasta tutkimukseemme sisältyvistä sanoista, joten elisitointi ei näytä tuottavan selvää todistusaineistoa tarkastelemastamme ilmiöstä. Muotojen hyväksyttävyyttä mittaavat tehtävät sen sijaan tuottivat tuloksia, jotka vastaavat tähänastista käsitystä innovatiivisten vokaalivartalomuotojen leviämisestä. Muutostaipumus ei näy yhtä voimakkaana kaikissa kyseeseen tulevissa lekseemeissä ja taivutusmuodoissa, vaan tietynlaiset tapaukset näyttävät olevan muutoksen eturintamassa. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta selventämään, miten esimerkiksi lekseemin ja taivutusmuodon äännerakenne ja yleisyys vaikuttavat muutostaipumukseen.