Tiivistelmä

Otsa-ohimolohkorappeumat ovat työikäisten toiseksi yleisin etenevän muistisairauden aiheuttaja. Yleisin tämän ryhmän oireyhtymistä on otsalohkodementia, jolle ovat tyypillisiä persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutokset. Toisen ryhmän muodostavat primaariset etenevät afasiat, joihin liittyy etupäässä kielellisiä ongelmia. Otsa-ohimolohkorappeumien diagnosointi on vaativaa, sillä ensioireet voivat herättää epäilyn esimerkiksi psykiatrisesta sairaudesta eikä taudille spesifisiä biomarkkereita tai kognitiivisia seulontatestejä ole kliinisessä käytössä. Siksi laaja neuropsykologinen tutkimus on tarpeen osana diagnostiikkaa. Näköpiirissä olevien uusien biomarkkerien käyttöönotto helpottaa jatkossa varhaista diagnostiikkaa. Toistaiseksi otsa-ohimolohkorappeumiin ei ole käytettävissä taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa, mutta varhaisen tunnistamisen ja oikean diagnoosin merkitys korostuvat, kun kehitteillä olevat lääkkeet tulevat saataville.