Abstrakti

Marko Hautalan Leväluhta (2018) kertoo Vallin perheen useissa aikatasoissa liikkuvan synkän pohjalaisen kronikan. Äärimmäinen black metal -alakulttuuri nousee tarinan keskeiseksi ilmiöksi tapahtumien kerratessa ja heijastaessa vanhoja pelkoja, joista sikiää nykyhetkessä uusia. Tutkin intermediaalisen kokemuksen käsitteen avulla, mitä sanoilla esittäminen pakottaa lukijan kuvittelemaan ja miltä Leväluhdan kaltaisen teoksen kuvitelmat tuntuvat. Menetelmäni nojaa Lisa Blackmanin fenomenologisiin näkemyksiin psykologisesta affektiivisuudesta. Kirjailija Hautala on osallistunut tutkimuksen toteuttamiseen. Tarkastelen, miten kirjallisen tekstin mediaalisen ympäristön affektiivisten piirteiden analysointi Blackmanin välittyneen havainnoimisen käsitteen keinoin tekee eroa Brian Massumin uusmaterialistiseen näkemykseen affektista raakana selkärangasta kumpuavana ilmiönä. Väitteeni mukaan lukiessa olennaista ei ole, miten keho reagoi ulkopuolisiin biologisiin tai mytologisiin vaikuttimiin, vaan miten sanallisen kauhun intermediaalinen kokemus tuottaa Leväluhdan eri toimijoiden tapoja nähdä, kuulla ja tuntea todellisuuksia.