Tiivistelmä

Virtsarakon syöpä on toiseksi yleisin urologinen syöpä. Sen ensioireena on useimmiten makroskooppinen verivirtsaisuus, jonka alkuperän selvittämiseksi voidaan tehdä virtsarakon tähystys ja radiologiset lisätutkimukset. Kasvaimen höyläyksellä saadaan histologinen varmistus kasvaimen erilaistumisasteesta ja invaasion syvyydestä. Hoito määräytyy taudin patologisten tekijöiden sekä levinneisyyden perusteella. Ei-lihasinvasiivisen rakkosyövän uusiutumista ja etenemistä pyritään estämään rakkoinstillaatioilla, mikäli tauti on huonosti erilaistunut, kasvaa invasiivisesti lamina propriaan tai uusiutuu toistuvasti, mutta lihakseen edenneen syövän ensisijainen hoito on edelleen radikaalikirurgia. Säde- ja kemosädehoito ovat vaihtoehtoina leikkaukseen soveltumattomille potilaille. Etäpesäkkeistä tautia hoidetaan solunsalpaajilla ja immunologisella lääkehoidolla.