Tiivistelmä

Väitöskirjassa tarkastellaan uuden ajan alun keskusvallan kykyä käyttää valtaa reuna-alueella. Tutkimuksen kohteena on Ruotsin kruunun ja Pohjanmaan kahden ensimmäisen käskynhaltijan vallankäyttö 1600-luvun alussa.

Tutkimuksessa käsitellään kruunun vallankäyttöä käskynhaltijoiden kautta sekä käskynhaltijoiden omia vallankäytön mahdollisuuksia. Yhteen kokoavana kysymyksenä on, mikä oli käskynhaltijoiden rooli keskuksen ja reuna-alueen suhteessa. Lähdeaineisto koostuu etupäässä keskusvallan kirjeistä ja sisältää myös viranhaltijoiden kirjeitä sekä verotuksen asiakirjoja, oikeuden pöytäkirjoja ja aikalaiskirjoituksia. Osaa lähteistä ei ole aiemmin käytetty. Näkökulma on henkilökeskeinen, eli keskitytään tarkastelemaan yksittäisiä toimijoita. Lähteiden tulkinnassa apuvälineinä käytetään vallankäytön, toimijuuden ja reuna-alueen käsitteitä.

Tutkimus valottaa aikaisemmin vähälle huomiolle jäänyttä käskynhaltijoiden roolia, vuosisadan alkua ja pohjoisen reuna-alueen hallinnollista asemaa. Tutkimus liittyy keskusteluihin yksilön roolista hallinnossa sekä Ruotsin valtionmuodostuksesta niin keskusjohtoisena kuin paikallistason vuorovaikutuksesta kumpuavana prosessina.

Tutkimus korostaa kruunun riippuvuutta käskynhaltijoista pohjoisten tavoitteiden toteuttamisessa. Reuna-alueella territoriaalisen vallan lujittamiseen tähtäävät tehtävät näyttelivät keskeistä osaa. Toisaalta pitkät etäisyydet tarkoittivat, että kruunun oli vaikeaa ohjailla tapahtumia. Tiedon puute erämaista ja reuna-alueen olosuhteista nousee keskeiseksi, ja koko 1500- ja 1600-lukujen vaihteen arktisen politiikan voidaan sanoa rauenneen tiedon puutteeseen.

Käskynhaltijoilla oli itsenäistä valtaa erityisesti Oulun ja Kajaanin linnojen rakennuttajina, mutta sitä rajoitti suhde paikallisyhteisöön, jonka etujen ja kruunun tavoitteiden välillä käskynhaltijat sovittelivat. Tutkimus osoittaa Kajaanin linnan syrjäisen sijainnin mahdollistaneen viranhaltijoiden omavaltaisuutta, jota ympäröivä yhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt.

Kaiken kaikkiaan käskynhaltijoiden voidaan sanoa olleen merkittäviä tekijöitä Pohjanmaan hallinnollisessa kehityksessä. Heidän kauttaan kruunu pyrki toteuttamaan erityisesti Kaarle IX:n arktista politiikkaa ja Kustaa II Adolfin merkantilistista kauppapolitiikkaa. Käskynhaltijoiden kautta Pohjanmaalle luotiin paikallinen keskushallinto, ja alue näyttäytyy 1620-luvulle tultaessa tiiviimmin integroituneena valtakunnan yhteyteen.