JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Viimeaikaisissa kasvatustieteen tutkimuksissa itsesäätely on ymmärretty keskeiseksi lapsen oppimista ja kasvua tukevana tekijänä. Itsesäätelytaitojen kehittymisen ajatellaan olevan alkuopetusikäiselle keino selvitä yhä vaativammista oppimis- ja vuorovaikutustaitoja vaativista tilanteista.

Keskeisenä käsitteenä itsesäätelyn tarkastelussa nousee oppimisen itsesäätelyn kuvaus, jossa nivoutuvat yhteen sosiokulturaalisen tarkastelunäkökulman kautta keskeisimmät itsesäätelyn osa-alueet kuten vuorovaikutus, kognitio ja emootiot. Tutkijat ovat viime aikoina osoittaneet, että itsesäätelytaitoja tukevia menetelmiä tarvitaan. Tässä tutkielmassa lähestytään yhteisöllisen ja teknologiapohjaisen oppimisympäristön kuvaamisen kautta digitaalisen tarinankerronnan menetelmää pedagogisesta lähtökohdasta.

Digitarinoiden tekemistä on tutkittu vähän etenkin pienempien lasten kohdalla. Tutkielman keskeisenä tehtävänä on kuvailla sitä, miten digitarinan työstäminen yhteisöllisenä prosessina eli digitarinatoiminta voi tukea oppimiseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä itsesäätelytaitoja alkuopetusikäisillä lapsilla.

Tässä tutkielmassa selvitetään 1) miten itsesäätelyn tekijät esiintyvät digitarinatoiminnassa ja 2) miten digitarinatoiminta voidaan nähdä tukevan oppilaan itsesäätelykykyä. Luonteeltaan tutkielma noudattaa kvalitatiivisen eli laadullisen tutkielman pääpiirteitä, mutta siinä on hyödynnetty monimenetelmällistä tutkimustapaa, jossa käytetään tilastollista menetelmää laadullisen tutkimustavan tukena. Tämän tutkielman taustalla on teorialähtöisyys, jossa tieteellisestä teoriasta johdettu itsesäätelytekijöiden observointimalli ohjaa vahvasti tutkimuksen etenemistä. Laadullinen tutkimusaineisto koostuu videokuvatuista digitarinan tekemiseen liittyvistä luokkatilanteista sekä oppilaiden ryhmähaastatteluista.

Tutkimustulokset jäsentävät olemassa olevaa tietoa itsesäätelystä ja tämän lisäksi tutkielmassa syvennetään tietoa itsesäätelytaitojen tukemisesta. Teoreettiseen viitekehykseen sekä empiiriseen tutkimustuloksiin pohjautuen, tutkielmassa todetaan, että digitarinaa voidaan hyödyntää itsesäätelytaitojen kehittämisen tukena. Digitarinassa korostuvat sellaiset itsesäätelyn tekijät kuten opettajan tuki, tehtävien luonne ja oppilastovereiden vertaistuki.

Tutkielman tarkoituksena on herättää luokanopettajille sekä luokanopettajaksi opiskeleville uusia ajatuksia digitarinatoiminnan käyttämisen mahdollisuuksista paitsi oppimisen, myös oppilaan kasvun ja kehityksen tukena.