Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tulkintaa psykoanalyyttisessä viitekehyksessä
Rakennuskoski, Marisa; Kylmänen, Iida (2013-04-11)
Rakennuskoski, Marisa
Kylmänen, Iida
M. Rakennuskoski; I. Kylmänen
11.04.2013
© 2013 Marisa Rakennuskoski, Iida Kylmänen. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304171164
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304171164
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on herättää ajatuksia ja keskustelua. Haluamme tuoda esiin bipolaarihäiriöstä vallalla olevan nykykäsityksen, jonka mukaan häiriön syy piilee biologiassa. Pyrimme tutkimuksessamme selvittämään sitä, voisiko kaksisuuntaisen mielialahäiriön taustalla olla muutakin kuin biologiaa, ja sitä voitaisiinko häiriötä tulkita psykoanalyyttisessä viitekehyksessä.
Pro gradu -tutkielmamme koostuu sekä teoreettisesta kirjallisuuskatsauksesta että empiirisestä elämäkertatutkimuksesta. Kirjallisuusosuudessa tulkitsemme bipolaarihäiriöstä kärsivien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia häiriön syntymisestä. Elämäkertatutkimuksessa puolestaan keskitymme tutkimushaastattelun avulla hahmottamaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien ihmisten elämänkulkua ja kokemushistoriaa. Sekä teoreettinen että empiirinen osuus tulkitaan psykoanalyyttisessä viitekehyksessä.
Teoriaosuuden tutkimusongelmat ovat ”Voiko kaksisuuntaisen mielialahäiriön taustalla olla muuta kuin biologiaa?” ja ”Voidaanko kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyä selittää psykoanalyyttisestä näkökulmasta?”. Tutkimusosuuden tutkimusongelmiksi muodostuivat kysymykset: ”Onko haastateltavan elämässä, etenkin lapsuudessa, tapahtunut jotain sellaista, joka olisi voinut traumatisoida haastateltavaa jollain tasolla?” Jos, niin: ”Ovatko nämä traumat voineet vaikuttaa haastateltavan bipolaarihäiriön syntymiseen?” Suoritimme empiirisen tutkimuksemme kvalititiivisin keinoin. Tutkimusmenetelminä käytimme tutkimushaastattelua, jonka suoritimme elämäkertatutkimuksena psykoanalyyttisestä viitekehyksestä käsin. Tutkimushenkilöinä toimivat kaksi bipolaarihäiriön diagnoosin saanutta miestä. Heidän kanssaan käydyistä tutkimushaastatteluista kerätyn datan purimme elämäkulkututkimuksen menetelmin ja painotimme aineiston analyysissa psykoanalyyttistä näkökulmaa.
Tärkeimpinä tuloksina pidämme sitä, että kaikkien kirjallisuuden kautta löytämiemme sekä haastateltaviemme elämäntarinoista löytyi asioita jotka voidaan psykoanalyyttisestä näkökulmasta tulkita mahdollisiksi bipolaarihäiriön aiheuttajiksi. Tutkimuksemme siis osoittaa että on mahdollista, että bipolaarihäiriöön sairastumisen selitys olisi muualla kuin geeneissä tai biologisissa syissä. Näin ollen voidaan ajatella että bipolaarihäiriötä voitaisiin hoitaa ja että siitä voisi jopa parantua psykoanalyysin menetelmin.
Haastetta aiheen käsittelyyn toi yleinen näkemys kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä biologisena häiriönä sekä suppea kirjallisuus bipolaarihäiriöstä psykoanalyyttiseltä katsantokannalta käsin katsottuna. Tutkimuksen otannan ollessa näin pieni, tulosten yleistettävyydestä ei varsinaisesti voida puhua. Toivomme kuitenkin että tämä tutkimus päätyisi sellaisten ihmisten käsiin joita bipolaarihäiriö jollain tapaa koskettaa, ja että näin voisimme herättää ajatuksia terapian tärkeydestä osana häiriön hoitoa. Psykoanalyyttinen viitekehys josta käsin häiriötä tarkastelimme, antaa paljon toivoa siitä että häiriö voidaan saada hallintaan muutenkin kuin mielialaa lääkkeiden avulla tasaamalla ja oireita hillitsemällä.
Koemme onnistuneemme, mikäli yksikään tästä mielialahäiriöstä kärsivä henkilö kokee saavansa tutkimuksestamme jotain: oli se sitten vertaistukea, kipinän terapiaan hankkiutumiselle, tai vaikkapa toivoa siitä ettei hänen saamansa diagnoosi olisikaan elinkautinen.
Pro gradu -tutkielmamme koostuu sekä teoreettisesta kirjallisuuskatsauksesta että empiirisestä elämäkertatutkimuksesta. Kirjallisuusosuudessa tulkitsemme bipolaarihäiriöstä kärsivien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia häiriön syntymisestä. Elämäkertatutkimuksessa puolestaan keskitymme tutkimushaastattelun avulla hahmottamaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien ihmisten elämänkulkua ja kokemushistoriaa. Sekä teoreettinen että empiirinen osuus tulkitaan psykoanalyyttisessä viitekehyksessä.
Teoriaosuuden tutkimusongelmat ovat ”Voiko kaksisuuntaisen mielialahäiriön taustalla olla muuta kuin biologiaa?” ja ”Voidaanko kaksisuuntaisen mielialahäiriön syntyä selittää psykoanalyyttisestä näkökulmasta?”. Tutkimusosuuden tutkimusongelmiksi muodostuivat kysymykset: ”Onko haastateltavan elämässä, etenkin lapsuudessa, tapahtunut jotain sellaista, joka olisi voinut traumatisoida haastateltavaa jollain tasolla?” Jos, niin: ”Ovatko nämä traumat voineet vaikuttaa haastateltavan bipolaarihäiriön syntymiseen?” Suoritimme empiirisen tutkimuksemme kvalititiivisin keinoin. Tutkimusmenetelminä käytimme tutkimushaastattelua, jonka suoritimme elämäkertatutkimuksena psykoanalyyttisestä viitekehyksestä käsin. Tutkimushenkilöinä toimivat kaksi bipolaarihäiriön diagnoosin saanutta miestä. Heidän kanssaan käydyistä tutkimushaastatteluista kerätyn datan purimme elämäkulkututkimuksen menetelmin ja painotimme aineiston analyysissa psykoanalyyttistä näkökulmaa.
Tärkeimpinä tuloksina pidämme sitä, että kaikkien kirjallisuuden kautta löytämiemme sekä haastateltaviemme elämäntarinoista löytyi asioita jotka voidaan psykoanalyyttisestä näkökulmasta tulkita mahdollisiksi bipolaarihäiriön aiheuttajiksi. Tutkimuksemme siis osoittaa että on mahdollista, että bipolaarihäiriöön sairastumisen selitys olisi muualla kuin geeneissä tai biologisissa syissä. Näin ollen voidaan ajatella että bipolaarihäiriötä voitaisiin hoitaa ja että siitä voisi jopa parantua psykoanalyysin menetelmin.
Haastetta aiheen käsittelyyn toi yleinen näkemys kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä biologisena häiriönä sekä suppea kirjallisuus bipolaarihäiriöstä psykoanalyyttiseltä katsantokannalta käsin katsottuna. Tutkimuksen otannan ollessa näin pieni, tulosten yleistettävyydestä ei varsinaisesti voida puhua. Toivomme kuitenkin että tämä tutkimus päätyisi sellaisten ihmisten käsiin joita bipolaarihäiriö jollain tapaa koskettaa, ja että näin voisimme herättää ajatuksia terapian tärkeydestä osana häiriön hoitoa. Psykoanalyyttinen viitekehys josta käsin häiriötä tarkastelimme, antaa paljon toivoa siitä että häiriö voidaan saada hallintaan muutenkin kuin mielialaa lääkkeiden avulla tasaamalla ja oireita hillitsemällä.
Koemme onnistuneemme, mikäli yksikään tästä mielialahäiriöstä kärsivä henkilö kokee saavansa tutkimuksestamme jotain: oli se sitten vertaistukea, kipinän terapiaan hankkiutumiselle, tai vaikkapa toivoa siitä ettei hänen saamansa diagnoosi olisikaan elinkautinen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]