JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Kiistat ravintorasvoista ja käsitykset ruoan terveellisyydestä ovat tuoneet vähähiilihydraattisen ruokavalion suosijat, eli karppaajat viime vuosina median uutisaiheiden keskiöön. Erityisesti kansallisista ravitsemussuosituksista on kohistu niin lehdissä kuin tv:ssä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisten eri puhetapojen avulla Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viranomaisten laatimat ravitsemussuositukset. Lisäksi pyrin hahmottamaan millaisia retorisia vakuuttamisen keinoja keskustelijat käyttävät eri puhetavoissa sekä mikä on tieteen rooli keskusteluryhmän keskusteluissa.

Tutkimukseni aineiston muodostaa Karppaus.info -nimisen sivuston keskusteluryhmästä kerätyt viestit. Tutkimusmenetelmiäni ovat diskurssianalyysi sekä retorinen analyysi. Pienimuotoisen linkkianalyysin avulla pyrin selvittämään millaisiin linkkeihin ryhmän keskustelijat viittaavat sekä millaisia tieteen asiantuntijoita näiden linkkien taustalta löytyy.

Havaitsin aineistoni perusteella, että Karppaus.info -keskusteluryhmästä nousi esille neljä erilaista karppauksen puhetapaa: tieteellinen puhetapa, kriittinen puhetapa, valtaistumisen puhetapa sekä ravintokriittinen puhetapa. Karppaus.info -keskusteluryhmä haastaa viralliset ravitsemussuositukset sekä yhteiskunnassa hegemonisessa asemassa olevat käsitykset ruoan terveellisyydestä asettamalla tieteen toimintatavat ja tulokset kyseenalaisiksi, mutta myös luottamalla omiin kokemuksiinsa karppauksen toimivuudesta terveyden parantamisessa ja ylläpitämisessä. Keskustelijat käyttävät argumentoinnin tukena karppauksen puolestapuhujien lausuntoja sekä ”tosiasiat puhuvat puolestaan” -tyyppistä retoriikkaa. Valtaistuneet yksilöt puolestaan luottavat eniten omiin kokemuksiinsa.

Karppausdiskurssista on löydettävissä yhtäläisyyksiä esimerkiksi populismidiskurssiin. Karppusdiskurssilla oma tehtävänsä rasvakiistan julkisessa keskustelussa, sillä se on saattanut herättää ihmiset pohtimaan tarkemmin omia ruokailutottumuksiaan. Karppauksen saama julkisuus mediassa on kenties myös saanut viranomaiset osallistumaan tehokkaammin ruoasta käytyyn julkiseen keskusteluun.