JultikaUniversity of Oulu repository

Liikearvon kirjanpitokäsittelyä uudistettiin merkittävästi 2000-luvun alussa, kun US GAAP:ssa otettiin käyttöön uudet liikearvostandardit SFAS 141 ja SFAS 142. SFAS 142:n käyttöönoton myötä liikearvon systemaattisista kuoletuksista luovuttiin ja liikearvoa ryhdyttiin testaamaan arvonalentumisen varalta vuosittain. Uudet liikearvostandardit nojaavat harkinnanvaraisten estimaattien hyväksikäyttöön liikearvon käypää arvoa määriteltäessä. Käytännössä harkinnanvaraisuuden salliminen voi parantaa tilinpäätösinformaation arvoa, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden myös opportunistiselle raportoinnille ja tulosmanipuloinnille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirjanpidon keskeisiin ominaisuuksiin lukeutuvat ehdollisen konservatismin periaate ja kirjanpidon matching- eli kohdistamisperiaate toteutuvat SFAS 142:n mukaisissa liikearvon alaskirjauksissa. Ehdollisen konservatismin mukaisesti liikearvon tasearvoa korjataan alaspäin riittävän huonoissa taloudellisissa olosuhteissa, muttei kuitenkaan takaisin ylöspäin olosuhteiden jälleen kohentuessa. Kohdistamisperiaate sen sijaan toteutuu liikearvon alaskirjauksissa tehokkaasti, jos suurin osa liikearvon hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista saadaan kohdistettua liikearvon synnyttämille tuloille. Tutkielman tutkimusmenetelmä on deskriptiivinen eli kuvaileva. Tutkimusmenetelmänä käytetään lisäksi regressioanalyysia. Tutkimusaineistona käytetään Compustat-tietokannasta saatuja yhdysvaltalaisten pörssiyritysten tilinpäätöstietoja vuosilta 2002–2010. Tutkimustulosten mukaan liikearvon alaskirjaukset eivät ole kirjanpidon kohdistamisperiaatteen mukaisia. Päinvastoin, eniten ja suurimpia alaskirjauksia kirjataan, kun yritysten synnyttämät kassavirrat ovat kaikkein heikoimmalla tasolla. Tulokset eivät myöskään tue ehdollisen konservatismin toteutumista, vaan ehdollinen konservatismikin näyttää toteutuvan alaskirjauksissa ainoastaan viiveellä. Tutkimuksessa havaitaan lisäksi, että alaskirjausten yleisyys vaikuttaa tehtävien alaskirjausten suuruuteen. Tulos antaa viitteitä siitä, että yritykset saattavat pyrkiä laskelmoimaan alaskirjausten ajoittamista ja kokoa mahdollisesti vältelläkseen alaskirjauksen potentiaalisia negatiivisia vaikutuksia. Kokonaisuutena tulokset antavat viitteitä siitä, että yritysjohto käyttää hyväkseen SFAS 142:n sallimaa harkinnanvaraisuutta opportunistisesti viivästääkseen ja liioitellakseen alaskirjauksia. Tulosten perusteella liikearvon alaskirjausten informaatioarvoa tulisikin tarkastella kriittisesti. Tutkimus voi hyödyttää muun muassa sijoittajia, joiden tulisikin ottaa huomioon taloudellisen raportoinnin eriytyminen kauemmas perinteisistä ominaisuuksistaan, konservatismista ja kohdistamisperiaatteesta.