University of Oulu

Pääjohtaja Eino S. Repo Yleisradion ohjelmapolitiikan uudistajana 1965 - 1969

Saved in:
Author: Tikkanen, Henry1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, History of Science and Ideas
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.5 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201305201298
Language: Finnish
Published: Oulu : H. Tikkanen, 2013
Publish Date: 2013-05-21
Physical Description: 123 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Pietikäinen, Petteri
Reviewer: Pietikäinen, Petteri
Urpilainen, Erkki
Description:
Kirjallisuuden maisteri Eino S. Repo (1919–2002) nousi Yleisradion pääjohtajaksi presidentti Urho Kekkosen ja hänen lähipiirinsä ehdokkaana, kulttuurihenkilönä ja kekkoslaisen ulkopolitiikan aktiivisena tukijana vuonna 1965. Pääjohtajana Revon tavoitteena oli Yleisradion ohjelmatoiminnan vapauttaminen konservatiivisesta hegemoniasta, johon yhtiö oli jähmettynyt toisen maailmansodan jälkeen. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään, millä tavoin Repo kehitti Yleisradion ohjelmapolitiikkaa ja mitkä olivat uudistusten vaikutukset niin ohjelmapolitiikassa että julkisessa keskustelussa. Keskeisenä tutkimuskirjallisuutena olen käyttänyt Raimo Salokankaan ansiokasta yleisradiohistoriikkia Aikansa oloinen sekä lähdekirjana aikalaiskirjallisuuteen lukeutuvaa Pertti Hemánuksen teosta Reporadion nousu ja tuho. Lisäksi Eino S. Revon muistelmateos Pihlajanmarjat on tärkeä lähdeteos tutkimukseni kannalta kuten myös Yleisradion suunta -mietintö, jossa määriteltiin informatiivisen ohjelmapolitiikan ihanteet. Kontekstualisoimalla Revon muistelmia ja muita aikalaislähteitä taustoittavaan tutkimuskirjallisuuteen pyrin löytämään punaisen langan Revon ohjelmapolitiikan takana. Lähdekriittinen ongelma on se, että Repo ei ole suppeissa muistelmissaan juurikaan kertonut julki aatteellisia vaikuttimiaan. Etsin niistä johtolankoja tekemällä päätelmiä Revon sosiaalisen suhdeverkoston sekä hänen henkilö-, koulutus- ja ammattihistoriansa perusteella. Informatiivisen ohjelmapolitiikan teoriapohjaa tulkitsen vertaamalla sitä muun muassa pragmatismiin ja valistusajattelun ihanteisiin. Valtateorioiden avulla hahmottelen Revon johtajaprofiilia ja hänen suhteitaan muihin Yleisradion päättäviin elimiin ja johtajiin. Yleisradion valistus- ja sivistystehtävän täyttämiseksi Repo ryhtyi kehittämään niin kutsuttua informatiivista ohjelmapolitiikkaa, joka perustui tieteellisen tutkimuksen tuloksiin. Se leimattiin julkisuudessa marxilaiseksi retoriikaksi ja aivopesuksi, koska informatiivisen ohjelmapolitiikan päätavoitteena oli yksilön oman ajattelun aktivoiminen. Marxilaisen dialektiikan tavoin Revo johtaman Yleisradion ohjelmistossa etsittiin ratkaisuja ristiriitojen kautta ja hylättiin normiajattelun kahleet. Havaintojeni mukaan Revon ohjelmapoliittinen lähestymiskulma mukaili kuitenkin lähemmin liberalismia ja pragmatismia kuin marxismia, joka oli propagandistisena terminä oikeistolaisten kriitikoiden käytössä. Informatiivisessa ohjelmapolitiikassa oli nähtävissä myös valistusihanteita, jotka liittyivät Yleisradion haluttuun osallistuvaan rooliin kasvatuksessa ja opetuksessa. Niin kutsutun Reporadion historia on täynnä toistuvia kiistoja siitä, mikä on sallittua suomalaisessa radio- ja televisiojulkisuudessa. Mitä voi julkaista ja mitä ei ja mitkä ovat oikean ja mitkä väärän todellisuuskokemuksen tulkintoja. Eino S. Repo oli liberaali ja salliva johtaja, joka antoi toimittajille entistä enemmän vapauksia toteuttaa ohjelmia. Reporadion toimittajat ja ohjelmantekijät kyseenalaistivatkin aktiivisesti niitä rajoja, joita poliitikot olivat Yleisradion toimintaan asettaneet. Reporadio mielletään usein radikalismin ja vasemmiston airueksi, mutta näkemykseni mukaan Eino S. Revon johtama Yleisradio oli varsin edistyksellinen. Ohjelmapoliittinen sisältö sai kuitenkin käytännön tasolla yksipuolisesti porvarillisesta ideologiasta poikkeavia muotoja, millainen tilanne on historiallisesti esiintynyt vain kerran aiemmin Hella Wuolijoen johtaman Yleisradion aikana 1940-luvun loppupuolella. Samankaltaisuutta on havaittavissa myös Revon ja Wuolijoen ammatillisissa kohtaloissa – poliittiselle eliitille epämieluisista pääjohtajista hankkiuduttiin eroon. Uskon tutkimukseni havainnollistavan, että Eino S. Revon käynnistämä ohjelmapoliittinen murros oli erittäin merkittävä tapahtuma Suomen aatehistoriassa. Kenties Revon salliva ja kokeileva asenne avasi sellaisia henkisiä patoja, jotka olisivat aiheuttaneet muussa tapauksessa suurempia yhteiskunnallisia ongelmia.
see all

Subjects:
Copyright information: © Henry Tikkanen, 2013. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.