University of Oulu

Pälvisokeuden ja silmänliikestrategioiden suhde Müller-Lyer illuusion magnitudiin

Saved in:
Author: Haapala, Mika1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Education, Department of Educational Sciences and Teacher Education, Educational Sciences
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.5 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201305201314
Language: Finnish
Published: Oulu : M. Haapala, 2013
Publish Date: 2013-05-21
Physical Description: 48 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Laukka, Seppo
Reviewer: Laukka, Seppo
Rantanen, Antti
Description:
Pälvisokeuteen on useita eri syitä. Tutkimukseni kannalta olennaisimmat pälvisokeutta aiheuttavat sairaudet ovat glaukooma ja diabeteksen aiheuttama makulopatia. Glaukooma, eli viherkaihi, on pääasiassa iäkkäämpien ihmisten sairaus, jota harvemmin esiintyy alle 40 vuotiailla. Glaukoomassa liian suuri silmänpaine aiheuttaa näköhermon pään kovertumisena ilmenevän näköhermovaurion ja siitä johtuvia näkökenttävaurioita. Glaukooma on salakavala silmäsairaus. Mikäli potilas havaitsee itse näkökentän puutokset, tauti on jo pitkälle kehittynyt. Varhaisen vaiheen glaukooma havaitaan yleensä sattumalta muun tarkastuksen yhteydessä. Yksi eniten tutkittu visuaalisen illuusion aiheuttaja on Müller-Lyer kuvio. Vaikka illuusiota on tutkittu yli sata vuotta, sen syntymekanismeista kiistellään edelleen. Müller-Lyer kuvio koostuu kahdesta janasta, joiden päihin liitetään eri suuntiin osoittavat nuolenpäät. Kuvion aiheuttamassa illuusiossa avoimen nuolikuvion jana tulkitaan pidemmäksi kuin se todellisuudessa on, kun vuorostaan suljetun nuolikuvion jana tulkitaan todellista lyhyemmäksi. Müller-Lyer illuusiokuvio oli kokeessa tutkimusvälineenä eikä itse tutkimuskohteena. Tutkimuksessa rekisteröitiin pälvisokeiden ja normaalin näön omaavien henkilöiden silmänliikkeet, heidän tarkastellessa Müller-Lyer kuviota. Vertailun taustalla on oletus silmänliikkeiden eroavuudesta. Kyseinen oletus pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin, joissa pälvisokeilla ihmisillä on havaittu erilaisia silmänliikemalleja. Pälvisokeat ihmiset kompensoivat näkökentän puutoksia normaalista poikkeavilla silmänliikkeillä. Silmänliikkeiden rekisteröinti suoritettiin käyttäjäystävällisellä Tobii T120 silmänliikkeiden rekisteröintilaitteella, jossa hyödynnetään silmän sarveiskalvon ja pupillin heijasteita. Tässä työssä esitelty tutkimus poikkeaa olennaisesti edeltävistä tutkimuksista silmänliikeaineiston analyysin osalta. Kokeeseen osallistujat jaettiin koe- ja kontrolliryhmään. Koeryhmän silmänliikkeet rekisteröitiin Oulun yliopistollisen sairaalan silmätautien poliklinikalla, rutiini tarkastuskäynnin yhteydessä. Koeryhmän kahdella osallistujalla oli diagnosoitu diabeteksen aiheuttama makulopatia (verkkokalvon tarkan näkemisen alueen sairaus). Neljällä koehenkilöllä diagnoosina oli glaukooma (silmänpainetauti). Edellä mainitut sairaudet aiheuttavat silmänpohjaan (retina) skotomaa (näkökentänpuutoksia), jonka seurauksena on pälvisokeus. Kontrolliryhmään osallistui Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoita. Kontrolliryhmään osallistuneilla oli normaali, tai normaaliksi korjattu näkö. Tilastollisessa analyysissä vertailtiin Müller-Lyer illuusion magnitudeja, fiksaatioiden kestoa ja lukumäärää sekä silmänliikeratojen x- ja y – komponenttien keskihajontojen keskiarvoja ryhmien välillä. Ennen tilastollista analyysiä aineistosta poistettiin kaikki havaintoyksiköt, joiden aikana kokeeseen osallistujan katse ei ollut kohdistettu ruutuun, tai silmät eivät olleet auki. Koe- ja kontrolliryhmät erosivat tilastollisesti merkittävästi toisistaan fiksaatioiden keston (Mann-Whitney U=.016, p
see all

Subjects:
Copyright information: © Mika Haapala, 2013. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.