JultikaUniversity of Oulu repository

Työni käsittelee Saksan kolmen suurimman oppositiopuolueen näkemyksiä yhteiskunnallisen kriisin ratkaisemiseksi syksyllä 1932. Kolme suurinta oppositiopuoluetta Saksassa kyseisenä aikana olivat kansallissosialistit, sosiaalidemokraatit ja kommunistit. Tutkimukseni aineistona olen käyttänyt Saksan valtiopäiväasiakirjoja. Tutkimuksessani olen hyödyntänyt historiallisen lähdekritiikin, viestintätaktiikan, retoriikan analyysin ja propagandan tutkimuksen metodeja. Työssäni mielenkiintoinen piirre oli se, että jokainen tutkimani puolue hahmotti alunperinkin Saksan tilanteen täysin eri näkökulmasta, joten puolueiden näkemykset yhteiskunnallisen kriisin ratkaisemisesta erosivat hyvin voimakkaasti toisistaan. Puolueiden omat poliittiset sitoumukset ja näkemykset vaikuttivat myös tilanteen ratkaisemiseen merkittävästi. Saksan kansallissosialistisen puolueen näkemykset Saksan yhteiskunnallisen kriisin ratkaisemisesta perustuivat voimakkaaseen nationalismiin. Kansallissosialistit halusivat perustaa kaikille saksalaisille yhteisen valtion, jonka jokaisella kansalaisella olisi oikeus tehdä työtä. Saksan kansan pelastajaksi puolue nimesi johtajansa Adolf Hitlerin. Puolue korosti lisäksi voimakkaasti laillisuuden merkitystä omissa valtapyrkimyksissään. Saksan sosiaalidemokraattinen puolue yritti puheenvuoroissaan edistää ja ylläpitää kaikin tavoin Saksan demokratiaa. Sosiaalidemokraatit näkivät kommunistit ja kansallissosialistit uhkana saksalaisen demokratian kehitykselle, joten kahden muun oppositiopuolueen valtapyrkimysten estäminen oli puolueelle tärkeä asia. Puolue halusi lisäksi parantaa työväestön asemaa Saksassa. Saksan kommunistisen puolueen pyrkimyksenä oli proletariaatin vallankumous, jonka esikuvana puolue näki Neuvostoliitossa tapahtuneen vallankumouksen. Proletariaatin vallankumouksen tärkein ajatus oli luokkataistelun lopettaminen. Yhteiskunnallisen kriisin ratkaisuna proletariaatin vallankumous tarjoaisi erityisesti työväestölle paremman elämän.