JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Tove Janssonin Muumi-kirjoja Taikatalvi (Trollvinter, 1957) ja Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970). Tarkastelen teoksista vuodenaikojen merkitystä, hahmojen luontosuhdetta ja luontokuvausta. Teorianani käytän ekokritiikkiä ja metodinani lähilukua. Vuodenajoilla on sekä juonellinen että symbolinen merkitys teoksissa. Taikatalvessa talvi symboloi Muumipeikon muutosta. Muumilaakson marraskuussa syksyn symbolinen merkitys ei ole niin merkittävä. Taikatalvessa ja Muumilaakson marraskuussa talvi ja syksy ovat vastakohta kesälle, ensimmäisten Muumi-kirjojen vuodenajalle. Lapsuuden kesästä siirrytään aikuistumiseen, aikuisuuteen ja vanhuuteen talven ja syksyn avulla. Kirjojen hahmojen luontosuhteissa on erilaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Osa hahmoista arvostaa luontoa, osa nauttii siitä, osa käyttää siitä hyödykseen ihmiskeksinnöin, ja osa ei suuremmin välitä siitä. Ongelmallinen luontosuhde on monien hahmojen kohdalla yhteydessä hahmon identiteettikriisiin. Luontokuvaus on molemmissa teoksissa realistista. Tosin Taikatalvessa luonnossa esiintyy vielä myyttisiä piirteitä toisin kuin Muumilaakson marraskuussa. Sekä Taikatalvessa että Muumilaakson marraskuussa tärkein luontoelementti on meri. Molemmissa teoksissa luontokuvaus rakentaa teokseen sopivan tunnelman.