University of Oulu

Matemaattinen lahjakkuus ja opetuksen eriyttäminen alakoulussa

Saved in:
Author: Leppäniemi, Pasi1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Education, Department of Educational Sciences and Teacher Education, Educational Sciences
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 2.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306051475
Language: Finnish
Published: Oulu : P. Leppäniemi, 2013
Publish Date: 2013-06-17
Physical Description: 141 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Komulainen, Jyrki
Reviewer: Komulainen, Jyrki
Pinola, Timo
Description:

Tiivistelmä

Peruskoululaisten matematiikan osaamisen taso on heikentynyt Suomessa, mikä ei voi olla vaikuttamatta tulevaisuudessa yhteiskuntaan. On aloja, joilla matematiikan osaaminen on välttämätöntä, mutta tulevaisuudessa matematiikan osaajia ei välttämättä riitä kaikkiin korkeakoulujen koulutusohjelmiin. Heikko osaamistaso voi vaikuttaa jo alakoulun oppisisältöihin siten, että vaatimuksia alennetaan ja opetetaan helpompia asioita, jotta suurin osa oppilaista pysyisi opetuksessa mukana. Tärkeää olisi antaa huomiota myös niille oppilaille, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaita. Matemaattisesti lahjakkaan oppilaan kannustaminen ja motivointi sekä mahdollisuus opiskella omalla tasollaan antaa hänelle paremman mahdollisuuden olla tulevaisuudessa matematiikan huippuosaaja. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin matemaattista lahjakkuutta ja matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden opetuksen eriyttämiseen liittyviä työtapoja.

Teoriaosan aluksi käsitellään lahjakkuutta ja lahjakkuusteorioita. Tarkemmin perehdytään matemaattiseen lahjakkuuteen ja matemaattisesti lahjakkaan oppilaan tunnistamiseen. Teoriaosan toinen pääluku käsittelee opetuksen eriyttämistä. Yksityiskohtaisemmin käydään läpi opetuksen nopeuttamista, ryhmittelyä ja opetuksen rikastamista sekä matemaattisesti lahjakkaan oppilaan opetuksen eriyttämistä.

Tutkimuksen kohteena ovat 3.-6. -luokkien luokanopettajien käsitykset matemaattisesta lahjakkuudesta ja matemaattisesti lahjakkaan oppilaan opetuksen eriyttämisestä. Tutkimusaineiston keräämiseksi rakennettiin mittari ja tutkimusaineiston kerääminen toteutettiin kuusisivuisella paperisella kyselylomakkeella kevään ja syksyn 2012 aikana. Kyselylomakkeita lähetettiin satunnaisesti valituille alakouluille ympäri Suomea yhteensä 394. Vastauksia saatiin 88, jolloin vastausprosentti on 22,3 %. Kyselylomakkeessa oli sekä Likert-asteikollisia monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimus on otteeltaan kvantitatiivinen survey-tutkimus, jossa tutkimustulosten perusteella pyritään kuvailemaan, vertailemaan ja selittämään tutkimusongelmia ja niihin liittyviä ilmiöitä.

Aineiston analysointi suoritettiin IBM SPSS Statistics 19 tilastonkäsittelyohjelmalla. Analysointimenetelminä käytettiin pääkomponenttianalyysiä, t-testiä ja sen non-parametrista vastinetta U-testiä sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä ja sen non-parametrista vastinetta Kruskal-Wallisin testiä. Aineiston kuvailuun käytettiin aritmeettista keskiarvoa, keskihajontaa, mediaania, moodia ja frekvenssiä. Monivalintakysymysten muuttujista muodostettiin pääkomponentteja ja tutkittiin, miten vastaajien taustatekijät vaikuttivat annettuihin vastauksiin.

Saatujen vastausten perusteella 3.-6. -luokkien luokanopettajien mielestä matemaattisesti lahjakkaalla oppilaalla on hyvä hahmotuskyky, ja hän on loogisesti ajatteleva sekä ongelmanratkaisukykyinen. Vähiten häneen yhdistettiin ominaisuudet ”lahjakas vain matematiikassa” ja ”käytökseltään haasteellinen”. Matemaattisesti lahjakkaan oppilaan opetuksen eriyttämisessä käytetyimpiä työtapoja olivat oppikirjan lisätehtävät ja päässälaskutehtävät. Harvimmin käytettiin matematiikkakerhoa ja erityisopettajan antamaa opetusta. Tehokkaimpia työtapoja matemaattisesti lahjakkaan oppilaan oppimisen kannalta olivat oppilaan omien mielenkiinnon kohteiden hyödyntäminen, pelit sekä matematiikkakerho. Erityisen mielenkiintoinen tutkimustulos on se, että käytetyimmät työtavat eivät ole niitä, jotka ovat vastaajien mielestä tehokkaimpia. Tutkimustulosten perusteella olisi syytä perustaa kouluihin matematiikkakerhoja lahjakkaille oppilaille.

Tässä tutkimuksessa oli luotettavuuden kannalta katsottuna paljon hyviä asioita, mutta myös luotettavuutta heikentäviä seikkoja. Tutkimus oli pääosiltaan validi. Yhden kysymyksen kohdalla oli tulkinnan varaa, joten vastauksia ei saatu siihen asiaan, jota oli tarkoitus kysyä. Tutkimuksen reliabiliteetti oli hyvä. Tutkimuksen luotettavuutta alentaa hieman se, että populaatiosta otettu satunnaisotos ei edustanut populaatiota kuin korkeintaan kohtuullisesti. Toinen luotettavuutta alentava tekijä oli alhainen vastausprosentti.

see all

Subjects:
Copyright information: © Pasi Leppäniemi, 2013. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.