JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimus käsittelee esiopetusikäisen lapsen osallisuutta ja aktiivisuutta, esiopetusryhmän vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa sekä ongelmanratkaisutaitoja juonellisen kirjainseikkailun aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten juonellinen menetelmä vaikuttaa lasten aktiivisuuteen, osallistumiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja yhdessä toimimiseen esiopetusryhmässä. Tutkielman teoriaosuudessa vertaillaan Piaget’n ja Vygotskin leikkikäsityksiä, tarkastellaan lähikehityksen vyöhykkeen ja leikin merkitystä oppimisessa sekä juonellista oppimista ja esiopetuksen oppimisympäristöille asettuvia haasteita. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään kielellistä tietoisuutta ja lukemaan oppimista esiopetuksessa. Uuden toimintamenetelmän käyttö innoitti suunnittelemaan ja kokeilemaan narratiivista projektia tutkijan omassa 20 lapsen esiopetusryhmässä. Juonellisen kirjainseikkailun lähtökohtana oli luoda toiminnallinen ja lapsia osallistava projekti lukuvuoden päätteeksi. Kehystarinana toimivat Salaisen maan sadut, jotka olivat tulleet lapsille tutuksi esiopetusvuoden aikana. Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jota voi luonnehtia sekä toiminta- että tapaustutkimukseksi. Tutkimusaineisto koottiin videoimalla esiopetusryhmän toimintaa neljä viikkoa kestäneen kirjainseikkailun aikana. Aineiston litterointi ja analysointi tapahtuivat osittain samanaikaisesti. Tutkimusongelmat tarkentuivat aineiston analyysin yhteydessä ja tämä ohjasi lopulta havaintoyksikköjen valintaa. Videomateriaalin tarkastelun yhteydessä esiin nousi yhden, esiopetustoiminnasta heikosti kiinnostuneen lapsen erityinen motivoituminen ja eläytyminen kirjainseikkailun tapahtumiin. Tutkimusongelmiksi asetettiin seuraavat kolme asiaa: miksi kirjainseikkailu motivoi ja kiinnostaa esiopetusikäistä lasta, miten seikkailu vaikuttaa ryhmän yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen ja miten lapset selviävät kirjainkätkövihjeiden ongelmanratkaisutehtävistä. Tutkimustulosten mukaan juonellinen kirjainseikkailu osoittautui lapsille mielekkääksi ja merkitykselliseksi oppimisen menetelmäksi. Seikkailu lisäsi lasten osallisuutta, aktiivisuutta ja ryhmän yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. Tutkimus on lyhytkestoinen tapaustutkimus, mutta tulokset ovat yhdensuuntaisia muiden vastaavien juonellisten opetuskokeiluiden kanssa, joten teoreettista yleistystä mielikuvitukseen vetoavan ja leikkiin perustuvan pedagogiikan toimivuudesta esiopetusympäristössä voidaan tehdä. Tuloksia voi hyödyntää kehitettäessä esiopetuksen toimintaa esiopetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Tutkimus voi myös rohkaista kasvattajia kokeilemaan erilaisia lasten näkökulmaa huomioivia menetelmiä esiopetuspedagogiikkaa kehitettäessä.