JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielma luo henkilökuvan vuosina 1860–1896 eläneestä Jenny Virkkulasta (o.s. Thauvón), joka kuului yhteiskunnalliselta asemaltaan alempaan säätyläistöön. Hän syntyi tyttäreksi pohjoissuomalaiseen pappisperheeseen, jonka elämää leimasi voimakas uskonnollisuus ja kuuluminen lestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Tutkimuskohteena Jenny Virkkula tarjoaa kiinnostavan esimerkin pohjoissuomalaisten pappiloiden sekä maaseudun säätyläisten elämästä. Kokonaisvaltainen keskittyminen yhteen henkilöön antaa kuvan tavallisen ihmisen kokemuksista arjessa sekä yhteiskunnallisissa muutoksissa. Merkittävimmät tutkimusongelmat liittyvät Jenny Virkkulan sukupuoleen ja uskonnollisuuteen. Kuinka hyvin hän vastasi aikalaistensa naisihannetta? Minkälaisia mahdollisuuksia ja rajoituksia hengellinen toiminta sai aikaan naisen elämässä? Päälähteenä on Oulun maakunta-arkiston yksityinen Heikeliana-kokoelma, josta löytyy Thauvónin ja Heikelin suvun välistä kirjeenvaihtoa yli 2 500 kirjeen verran. Jenny Virkkulan lähiomaisille kirjoittamia kirjeitä löytyy yli 250 kappaletta. Eräiltä 1880-luvun vuosilta hänen kirjoittamiaan kirjeitä on säilynyt lähes aukottomina sarjoina. Jenny Virkkulan elämää syntymästä kuolemaan saakka väritti vahva sukupuolisidonnaisuus. Hän on hyvä esimerkki siitä, kuinka ympäröivän yhteisön sukupuoleen liittämät arvot ja normit omaksuttiin yksilötasolla. Jenny Virkkula oli esimerkillinen säätyläisrouva, jonka perhe-elämän käytännöt vastasivat keskiluokan hyväksymiä ihanteita. Jenny Virkkula solmi rakkausavioliiton, synnytti kuusi lasta, hoivasi ja kasvatti heitä suurella omistautumisella sekä huolehti ansiokkaasti kodistaan ja miehestään. Aikalaisten keskuudessa Jenny Virkkula oli moderni emäntä ja uuden naiseuden suunnannäyttäjä, vaikka samalla perhekeskeinen naisihanne sitoi hänen vaikutusmahdollisuutensa kodinpiiriin. Lestadiolainen herätysliike tarjosi Jenny Virkkulalle identiteetin ja elämäntarkoituksen löytymisen lisäksi kanavan hengelliselle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Uskonnollisuus oli Jenny Virkkulan elämässä toiminnan piiriä laajentavaa ja emansipatorista. Hän luki hengellistä kirjallisuutta, osallistui seuratoimintaan, kirjoitti uskonelämästään sekä puhutteli uskosta osattomia. Sielunhoitotehtävien kuuluminen molemmille sukupuolille nosti naiset 1800-luvun lestadiolaisuudessa tasa-arvoisiksi miesten rinnalle. Jennyn kohdalla lestadiolainen uskonvakaumus vaikutti tasa-arvoistavasti puolisoiden väliseen suhteeseen.