JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään lapsille suunnattua filosofian opetusta peruskoulussa. Pedagoginen filosofia eroaa perinteisestä oppisisältöjä painottavasta filosofian opetuksesta ja perustuu dialogisuuteen, konstruktivismiin ja oppilaslähtöisyyteen.

Tutkielman ensimmäisessä teorialuvussa tarkastellaan filosofian ja lapsen käsitteitä, lapsille suunnatun filosofian opetuksen tavoitteita, ajankohtaisuutta ja sovellettavuutta suomalaiseen peruskouluun. Toisessa teorialuvussa esitellään M. Lipmanin kehittämä filosofisen tutkivan yhteisön pedagogiikkaa ja käydään läpi filosofian opetukseen liittyviä käytännön periaatteita. Tarkemmin käsitellään tekstin, kysymysten ja keskustelun fasilitoinnin merkitystä filosofisen tutkivan yhteisön rakentumisessa.

Tutkimustehtävänä on suunnitella ja toteuttaa filosofian opetuskokeilu filosofisen tutkivan yhteisön periaatteiden mukaisesti. Tutkijoiden tavoitteena on saada kokemus filosofian opettamisesta ja syventää pedagogista osaamistaan. Erityisesti haetaan vastauksia kolmeen kysymykseen:

1. Miten lastenkirjallisuudesta valikoidut tekstit sopivat filosofian opetukseen perusopetuksen 6. luokalla?

2. Millaisia kysymyksiä oppilaat laativat oppitunneilla lastenkirjallisuudesta valittujen tekstien pohjalta?

3. Millaisilla toimilla opettaja ja oppilaat edistävät keskustelun kulkua filosofisessa tutkivassa yhteisössä?

Tutkimuksen menetelmäpohjana on toimintatutkimus, ja sen tutkimusote on laadullinen. Tutkimuksen taustafilosofiaa kuvailevat parhaiten kriittinen teoria ja konstruktivismi, joissa yhdistyvät todellisuuden suhteellisuus, tiedon hankkiminen tutkijan ja tutkittavan vuorovaikutuksen tuloksena ja heidän vaikutuksensa tuloksiin. Tutkijat ovat myös olleet aktiivisesti mukana kaikissa tutkimuksen vaiheissa.

Opetuskokeilu toteutettiin tammikuussa 2013 eräässä kainuulaisessa alakoulussa kuudennessa luokassa. Tutkimukseen osallistuivat kaikki luokan 21 oppilasta ja heidän oma opettajansa. Jokaisen tunnin aluksi oppilaat lukivat tutkijoiden lastenkirjoista valitseman tekstikatkelman, jonka pohjalta he laativat kysymyksiä ja äänestivät niistä keskusteluun kiinnostavimman. Kerätystä aineistosta analyysiin on valittu oppilaiden laatimat kysymykset ja kahdeksasta luokkakeskustelusta kaksi.

Kysymysten analyysi eteni vaiheittain. Ensin kaikki 139 kysymystä lajiteltiin neljään ryhmään: suljetut tekstiin perustuvat, avoimet tekstiin perustuvat, suljetut älyyn perustuvat ja avoimen älyyn perustuvat. Kysymyksistä huomattava osa (80 %) asettui avoimiin ryhmiin. Tämä osoittaa, että oppilaat olivat harjaantuneet tekemään avoimia kysymyksiä. Seuraavaksi kysymysaineistosta otettiin tarkasteluun filosofiset kysymykset, jotka jaoteltiin filosofian osa-alueisiin. Kysymysten tarkastelu nosti esille puutteita tekstivalinnoissa. Lopuksi nostettiin esille keskusteluun äänestetyt kysymykset.

Luokkakeskusteluista analyysiin valittiin kaksi, joista ensimmäinen on luokan oman opettajan ja jälkimmäinen toisen tutkijan ohjaama. Keskustelut litteroitiin ja niistä etsittiin sekä opettajan että oppilaan toimia, joilla keskustelua vietiin eteenpäin. Aineiston tarkastelun perusteella opettajalla on paljon valtaa siihen, eteneekö keskustelu filosofiseen suuntaan.

Yhtä luokkaa tutkimalla saavutettu tieto ei riitä yleistyksien tekemiseen. Laadulliseen tutkimukseen liittyvät lisäksi tutkimustilanteiden ainutkertaisuus, todellisuuden suhteellisuus ja tutkijan subjektiivisuus, jotka tekevät tulosten yleistettävyyden hankalaksi. Tutkimuksella voidaan kuitenkin nähdä olevan arvoa filosofian opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, koska prosessi on kuvattu kattavasti ja kokeilun heikkoudet on kuvattu parannusehdotuksineen.