University of Oulu

Humour and familiarisation in Terry Pratchett’s Cohen the Barbarian -sequence

Saved in:
Author: Vesisenaho, Lasse1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, English Philology
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.6 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201308151617
Language: English
Published: Oulu : L. Vesisenaho, 2013
Publish Date: 2013-08-15
Physical Description: 70 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Keisanen, Tiina
Reviewer: Kuure, Leena
Keisanen, Tiina
Description:
The aims of this thesis were to look at and analyse three of Terry Pratchett’s novels – The Light Fantastic, Interesting Times, and The Last Hero – from the point of view of established literary theories, specifically those pertaining to humour and parody, and see how well the texts in question can be said to follow those theories. The three works were chosen because they comprise the story-arc of a particular set of characters. Of primary importance in this thesis are the concepts of incongruity, superiority and defamiliarisation, of which the first two have been widely considered to be the basic mechanisms of humour, the third being a notion that is descriptive (as well as prescriptive) of literary texts in general and parody in particular. The three ideas combined create the concept of familiarisation, which is new as far as the name goes, although as a literary formulation it is not entirely without precedent. As far as the background literature that was used goes, the primary sources for theories of humour were Laughter by Henri Bergson, Jokes and their Relation to the Unconscious by Sigmund Freud and Linguistic Theories of Humor by Salvatore Attardo. Of great help were also Jeroen Vandaele’s articles Humor Mechanisms in Film Comedy and Narrative Humor, although they ultimately did not get much space in the finished thesis. Other important sources regarding literary theory were Viktor Shklovsky’s article Art as Technique, and Parody by Simon Dentith. Based on a reading of the previously mentioned works, it can be said that Pratchett’s approach to humour does indeed fit together passably well with the canonical notions of comedy in western literary history. Furthermore it may be noted that the humour in question is largely of a positive nature – as opposed to a destructive one – in the way it deals with the material it parodies. It should, however, be pointed out that the analysis in this thesis focuses exclusively on so-called referential humour, and that its conclusions cannot necessarily be extended beyond those limits.
see all

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kolmea Terry Pratchettin romaania – The Light Fantastic, Interesting Times ja The Last Hero – yleisesti hyväksyttyjen kirjallista huumoria käsittelevien teorioiden näkökulmasta, ja selvittää missä määrin kyseiset teokset noudattavat aiheeseen liittyvien teorioiden antamia sääntöjä ja viitekehyksiä. Tärkeitä käsitteitä tutkielmassa ovat inkongruiteetti eli yhteensopimattomuus, superioriteetti eli ylemmyys, ja defamiliarisaatio, joista kahta ensimmäistä pidetään yleisesti huumorin perusmekanismeina; kolmas on kirjallisuutta ja parodiaa laajemmin kuvaava idea. Nämä kolme teoreettista käsitettä yhdistettynä muodostavat familiarisaation, joka on uusi ainakin nimensä puolesta – hieman epämääräisen idean muodossa se on kyllä löydettävissä joistakin aihepiiriä käsittelevistä aiemmista teksteistä. Lähdekirjallisuudesta tärkeimmät teokset olivat huumorin saralla Henri Bergsonin Laughter, Sigmund Freudin Jokes and their Relation to the Unconscious sekä Salvatore Attardon Linguistic Theories of Humor. Lisäksi mainittavan arvoisia ovat Jeroen Vandaelen artikkelit Humor Mechanisms in Film Comedy ja Narrative Humor, joista oli huomattavaa hyötyä kirjoitusprosessissa vaikka ne eivät lopullisessa työssä saaneetkaan suurta huomiota. Yleisempiin kirjallisuusteorioihin liittyen Viktor Shklovskin Art as Technique ja Simon Dentithin Parody olivat tärkeässä roolissa. Edellä mainittujen teosten antaman tiedon valossa voidaan todeta että Pratchettin käyttämä huumori on yhteensopivaa länsimaisen kirjallisuuden historiassa ilmenevien teorioiden kanssa. Lisäksi on mahdollista sanoa, että kyseessä olevien romaanien sisältämät vitsit ovat luonteeltaan positiivisia suhteessa siihen materiaaliin, jota ne parodioivat. On kuitenkin huomattava, että tutkielman analyysi kohdistuu pelkästään niin kutsuttuun viitteelliseen (engl. "referential") huumoriin, eikä sen johtopäätöksiä voida soveltaa tämän kentän ulkopuolelle.
see all

Subjects:
Copyright information: © Lasse Vesisenaho, 2013. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.