JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielman aiheena on psykiatri Reima Kampmanin (1943–1992) sivupersoonatutkimukset. Kampman tuli tunnetuksi tutkimalla hypnoosilla aikaansaatuja sivupersoonallisuuksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten Kampman tutki sivupersoonia ja mitä hän niistä sanoi. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten Kampman suhtautui sivupersooniin ja mitä hän uskoi niiden kertovan ihmisestä. Tutkimuksen lähteinä ovat Kampmanin julkaisut aiheesta, joista osa on luonteeltaan tieteellisiä ja osa suuremmalle yleisölle suunnattuja populaarimpia julkaisuja. Tutkimus on luonteeltaan tieteenhistoriallinen. Tutkimus on perustutkimusta ja tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällön systemaattista vertailua ja analysointia. Tutkimuksen tulosten mukaan Kampman tutki hypnoosilla aikaansaatavia sivupersoonia tieteellisesti ja kattavasti. Kampmanin käsitykset hypnoosilla aikaansaaduista sivupersoonista muokkautuivat ajan kuluessa. Tutkimuksiensa alkuvaiheissa Kampman pyrki selvittämään hypnoosilla aikaansaatavien sivupersoonien todenperäisyyttä ja ilmiön yleisyyttä. Jatkettuaan tutkimuksia aiheen parissa Kampman esitti, että hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat olivat poikkeuksellisen joustavan ja mukautumiskykyisen egon toimintaa, jolla ego pyrki reagoimaan vaativaan hypnoottiseen suggestioon, jonka hypnotisoija koehenkilölle esitti. Tätä käsitystä vahvistivat Kampmanin havainnot, joiden mukaan hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat saattoivat vuosien kuluessa muuttua ja niitä saattoi tulla lisää. Kampman havaitsi myös, että hypnoosilla aikaansaadut sivupersoonat saivat ainekset kertomuksiinsa koehenkilöiden omasta elämästä ja elämän varrella kertyneistä tiedoista. Kampmanin tutkimukset olivat poikkeuksellisia kahdesta syystä. Aiemmin sivupersoonat nähtiin puhtaasti ilmiönä, joka oli merkki mielenterveydellisestä häiriöstä. Kampmanin tutkimukset kuitenkin osoittivat, että sivupersoonat eivät välttämättä olleet merkkejä mielenterveydellisestä oireilusta, vaan ne saattoivat olla jopa merkkejä poikkeuksellisen terveestä yksilöstä. Tulokset olivat täysin vastakkaisia aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Toisaalta myös Kampmanin lähtökohta tutkimukseen oli poikkeuksellinen. Perinteisesti psykiatriassa ja psykologiassa on pyritty selvittämään ihmiselle haitallisia ilmiöitä ja saattamaan niitä lääketieteen piiriin. Kampmanin lähtökohtana oli puolestaan tutkia ilmiötä, joka oli aikaansaatavissa keinotekoisesti ja joka ei ollut ihmiselle haitallinen. Niinpä tutkiessaan hypnoosilla aikaansaatuja sivupersoonia Kampman poikkesi perinteisistä psykiatrisen tutkimuksen lähtökohdista.