JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielmani tutkii, miten maahanmuuttopolitiikkaa arvioineet ja kehittäneet maahanmuuttohallinnon neuvottelukunnat näkivät maahanmuuttajanaisten kysymykset vuosina 1988–2005. Lähdeaineistoni koostui maahanmuuttohallinnon neuvottelukuntien julkaisuista. Koska maahanmuuttajanaisten kysymyksiä käsiteltiin neuvottelukunnissa ongelmalähtöisesti, käyttämällä Carole Bacchin WPR-metodia (What’s the problem represented to be?) tutkin, miksi ja miten maahanmuuttajanaisten kysymykset neuvottelukunnissa ovat syntyneet, mihin näkökulmiin ne ovat perustuneet ja miksi ne ovat muuttuneet tai kadonneet. Tutkimustulosteni mukaan maahanmuuttajanaisten käsittely 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla olivat vielä vain yksittäisiä mainintoja ja viittauksia sukupuolten tasa-arvoa edistävään maahanmuuttopolitiikkaan. 1990-luvun alussa alkanut kiire reagoida maahanmuuttopolitiikkaa sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin toi maahanmuuttajanaisten kysymykset asialistoille ensisijaisesti ihmisoikeuskysymyksinä. 1990-luvun lama nosti neuvottelukunnissa esille työllisyyskysymyksen, joka perustui maahanmuuttajanaisten heikkoon työllisyysasteeseen. Tiettyjen maahanmuuttajanaisten katsottiin islamin vaikutuksen tai perheen takia olevan heikossa työmarkkina-asemassa. Islaminuskon muodostama uskontokysymys pysyi neuvottelukuntien asialistoilla ja vaikutti myös työllisyyskysymykseen ja sen syntyyn. Maahanmuuttopolitiikan sukupuolittuneisiin vaikutuksiin herättiin 1990-luvun aikana. Vaikutukset otettiin huomioon ja niiden valvonta synnytti neuvottelukuntiin organisaatiotason muutoksia.