JultikaUniversity of Oulu repository

Minäpystyvyyden tuntemukset mahdollistavat yksilön kehittymisen erilaisissa tehtävissä. Olennaista siinä on jatkuva, tietoinen reflektointi. Koska perinteinen kirjoittamiseen perustuva reflektointi vaatii varsin vahvaa orientaatiota kirjoitusprosessiin, verbaalisen reflektion rinnalle tarvitaan muitakin menetelmiä, kuten visuaaliseen ilmaisuun perustuvia keinoja. Valokuva tarjoaa monia etuja, mutta sitä on tutkittu reflektion välineenä verrattain vähän. Tämän tutkimuksen merkitys on vastata haasteeseen miten valokuvaa voidaan hyödyntää reflektiossa, käyttämällä menetelmänä valokuvapäiväkirjaa. Tutkimuksessa selvitettiin miten valokuvapäiväkirjan rakentaminen ja ylläpitäminen koetaan reflektion välineenä. Siinä tutkittiin millaisia mahdollisia yhteyksiä valokuvapäiväkirjatyöskentelyllä on henkilön minäpystyvyyden uskomuksiin. Valokuvapäiväkirjatyöskentely tässä kontekstissa tarkoittaa säännöllistä ja toistuvaa, sanallista ja kuvallista reflektointia, jossa painopisteenä on pohdiskelu kuvallisen ilmaisun kautta, valokuvaamalla. Minäpystyvyyteen vaikuttavat mm. onnistumisen kokemukset, sosiaaliset mallit ja sosiaalinen kannustus sekä positiivinen ajattelu. Tutkimuksen menetelminä käytettiin etnografiaa ja laadullisen aineiston sisällönanalyysia. Menetelmällisesti hyödynnettiin myös design-tutkimuksen (DBR) lähestymistapaa. Aineistonkeruu toteutettiin kolmessa vaiheessa: kahtena www-kyselynä (alku- ja loppukyselyt, N=26 ja N=21) sekä blogityöskentelynä (N=22). Osallistujat päivittivät yhteisen blogin kautta valokuvapäiväkirjaa säännöllisesti verkossa vähintään kahden kuukauden ajan. Tutkimus osoitti, että valokuvapäiväkirja työskentelytapana sai aikaan tässä kontekstissa yhteyksiä erityisesti sellaisiin minäpystyvyyden tuntemuksiin, jotka liittyvät onnistumisen kokemuksiin ja hallinnan tunteeseen (Mastery Experience), sosiaalisiin malleihin (Social Modeling) ja vertaistukeen (Social Persuation). Tutkimuksessa selvisi että valokuvapäiväkirja auttaa prosessoimaan omia tuntemuksia, jäsentämään ja suuntaamaan ajatuksia uusille urille, erityisesti silloin kun päiväkirjaa toteutetaan säännöllisesti tarkoituksellisin, aktiivisin ottein. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että valokuvapäiväkirjamainen pohdinta soveltuu hyvin reflektion välineeksi ja tukemaan perinteistä sanallista reflektointia. Parhaimmillaan se tuo tekijälleen minäpystyvyyden osatekijöitä vahvistavia kokemuksia. Yhteisöllisissä oppimisprosesseissa valokuvapäiväkirja näyttäisi toimivan hyvin tiedonrakentamisessa ja luovassa kollaboraatiossa. Valokuvapäiväkirja soveltuu menetelmänä itsesäätöisyyden tukemiseen esimerkiksi oppimispäiväkirjan tai portfolion osana, työyhteisön kehittämisprojekteissa sekä erilaisissa luovan kollaboraation operaatioissa.