JultikaUniversity of Oulu repository

Olen tutkinut pro gradu -tutkielmassani Terveydenhoitolehden antamaa ravitsemusvalistusta vuosina 1934–1961. Tutkimuksen kohteena on ollut sekä yksilötasolle suunnattu ravitsemusvalistus että Terveydenhoitolehdessä esitetyt kannanotot valtakunnallisiin ravitsemuspoliittisiin kysymyksiin. Lisäksi olen tutkinut, mitä ruoka-aineita Terveydenhoitolehti piti terveellisinä ja mitä epäterveellisinä. Tutkimus perustuu vuosien 1934–1961 Terveydenhoitolehtiin. Olen verrannut lehden ravitsemusvalistusta niin oman aikansa lääkärikirjan neuvoihin hyvästä ravitsemuksesta kuin nykypäivän ravitsemussuosituksiin. Tärkeänä lähdemateriaalina tutkimuksessa on ollut myös Kansanravitsemuskomitean mietintö vuodelta 1940. Tutkimuksessa ilmeni, että Terveydenhoitolehden ravitsemusvalistuksen ensisijaisin päämäärä oli terveyspoliittinen: kohentaa ja turvata yksittäisen ihmisen ja väestön terveyttä sekä vähentää ja ennaltaehkäistä sairauksia ruokavalion avulla. Yksilötasolle suunnatun valistuksen sisältö vaihteli yhteiskunnallisen ja väestön taloudellisen tilanteen mukaan. Erityishuomion saivat lapset ja raskaana olevat tai imettävät äidit. Ravitsemusvalistuksen keskeisin teema 1930-luvulla oli vitamiinien saanti. Sota-aika muutti valistuksen sisältöä ja luonnetta. Artikkeleissa pohdittiin paljolti sitä, miten säännöstelyn aikana voitaisiin turvata väestön riittävä ja monipuolinen ravinto. Säännöstelynajan jälkeisissä artikkeleissa 1950-luvulla oli nähtävissä työn keveneminen, autojen yleistyminen ja yhteiskunnan muuttuminen kohti kulutusyhteiskuntaa — näin varsinkin kaupungeissa. Ihmisillä oli aikaisempaa enemmän rahaa syömiseen. Terveydenhoitolehdessä päähuomion saivat rasvat ja lihavuus sekä sydän- ja verisuonitaudit. Artikkeleissa ilmaistiin selkeästi kovien rasvojen haitallisuus ja kasvisöljyjen terveellisyys. Terveydenhoitolehti suositteli ihmisiä miettimään suuhun pantavan ruuan laatua ja erityisesti määrää. Uutena ravitsemusvalistuksen muotona lehti esitteli vuonna 1961 ruokareseptit ruuan valmistusohjeineen. Terveydenhuoltolehdessä pidettiin maitoa ylivertaisena ravintoaineena. Myös perunaa ja muita kasvikunnan tuotteita suositeltiin. Sen sijaan sokerin ja kovien rasvojen kulutuksen kasvu aiheutti perusteltua huolta. Ravitsemuspoliittisissa kannanotoissa ilmeni Terveydenhoitolehden johdonmukainen linja terveyttä edistävän ruokavalion puolesta. Lehti tuki koulukeittoloiden perustamista, margariinin vitaminisointia, jodin lisäämistä suolaan sekä AIV-säilöntärehun käyttämistä karjan talviruokinnassa. Ne kaikki — joko suoraan tai välillisesti — paransivat väestön ravitsemusta ja turvasivat osaltaan ravinnollista tasa-arvoa. Terveydenhoitolehden ravitsemusvalistus oli linjassa muiden aikansa valistajien kanssa. Lehden näkemykset ravitsemuksesta sopivat hyvin myös nykypäivän suosituksiin.