JultikaUniversity of Oulu repository

Tämä tutkimus tarkastelee päiväkodin työntekijöiden kokemuksia omahoitajatyötavasta. Omahoitajatyötapa on kehitetty tukemaan päivähoitoa aloittavan lapsen sopeutumista lapselle uuteen ympäristöön. Työtavan avulla lapselle halutaan tarjota mahdollisuus ensin yhden turvallisen kiintymyssuhteen luomiseen omahoitajan kanssa. Omahoitaja vastaa oman pienryhmänsä lasten asioiden hoitamisesta. Hoitopäivän aikana toimitaan mahdollisimman paljon omassa pienryhmässä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien kokemusta omahoitajatyötavan myönteisistä puolista ja epäkohdista. Lisäksi tutkimus selvittää vastaajien kokemuksia omasta työroolistaan omahoitajuutta toteutettaessa. Tutkimuksella haetaan myös omahoitajatyötapaa kehittäviä parannusehdotuksia. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan varhaiskasvatuskäsitettä varhaiskasvatustyön, moniammatillisuuden sekä lastenhoitajan ja lastentarhanopettajan työssä tarvittavan osaamisen kautta. Teoriaosassa selvitetään lisäksi omahoitajatyötavan taustalla vaikuttavaa Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa sekä Bronfenbrennerin ekologisen teorian pohjalle rakentuvaa, kontekstuaalisen kasvun malliin liittyvää, kasvatuskumppanuutta. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenelle lastenhoitajalle ja kuudelletoista lastentarhanopettajalle tehdystä kyselytutkimuksesta. Lisäksi aiheen käsittelyä on syvennetty haastattelemalla kahta kyselytutkimukseen osallistunutta lastentarhanopettajaa. Tutkielma on laadullinen ja tutkimusotteena on fenomenologia. Fenomenologinen tutkimus tarkastelee todellisuuden ilmenemistä ihmiselle hänen kokemusmaailmassaan. Tutkija pyrkii kohti analysoitavan kohteen ymmärtämistä, tarkoituksenaan tavoittaa yksilö mahdollisimman syvällisesti etsimällä ilmiön yleisiä ja toisaalta ainutkertaisia sisältöjä. Tärkeää on tutkittavien yksilöiden subjektiiviset kokemukset asiasta. ( Perttula, 1995.) Tämän tutkielman mukaan omahoitajatyötapa koetaan sopivaksi alle kolmivuotiaille lapsille. Erityisesti omahoitajatyötapa koetaan helpottavan päivähoidon aloitusta. Työtavan koetaan takaavan lapselle läheisen aikuiskontaktin. Työntekijän tuntemuksen lapsesta koetaan syvenevän. Lapsen osallisuuden koetaan paranevan. Työtapa koetaan päivähoitoympäristöä rauhoittavana. Lapsen keskittymiskyvyn ja sosiaalisten taitojen ajatellaan paranevan pienemmissä ryhmissä toimittaessa. Tämän tutkimuksen mukaan omahoitajatyötavan epäkohtana nähdään työtavan aikuislähtöinen tapa jakaa lapset ryhmiin ennen tutustumista lapseen. Epäkohtana nähdään toimiminen tiiviisti vain omahoitoryhmissä. Omahoitajan, lapsen tai perheen henkilökemioiden kohtaamattomuus koetaan myös ongelmaksi. Tämän tutkimuksen mukaan lastentarhanopettajat kokevat lastenhoitajiin verrattuna enemmän tyytymättömyyttä omahoitajuutta toteuttaessaan. Lastentarhanopettajan pedagoginen osaaminen haluttaisiin kaikille ryhmän lapsille tasapuolisemmin. Tämän tutkimuksen mukaan omahoitajuuden löysäämisen on koettu tehneen tilanteista joustavampia ja parantaneen lasten ja työntekijöiden tyytyväisyyttä. Pienryhmätoiminta koetaan hyvänä ja kehitettävänä asiana. Tämä tutkimus sisältää runsaasti käytännönläheisiä kokemuksia omahoitajuudesta päiväkodissa. Esiinnousseista työtavan epäkohdista ja parannusehdotuksista toivoisi heräävän keskustelua varhaiskasvatustyötä kehitettäessä.