JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielma käsittelee kirjoittajien tapaa kuvata muslimeita kolmannen ristiretken (1187–1192) silminnäkijälähteissä. Menestykseltään kiistanalainen kolmas ristiretki järjestettiin seurauksena kristittyjen Pyhällä maalla kokemista katastrofeista, sillä muslimijohtaja Saladin oli voittanut Jerusalemin kuningaskunnan armeijan sekä valloittanut suuren osan kaupungeista Jerusalemia myöten. Tutkielman kohteena ovat tapahtumia läheltä seuranneet eurooppalaiset, ristiretkelle osallistuneet kirjoittajat, sekä Jerusalemin kuningaskunnassa asuneet kirjoittajat.

Lähdeaineistoksi on otettu mahdollisimman kattavasti ne tunnetut lähteet, joita pidetään tutkimuksessa silminnäkijälähteinä tietyin varauksin. Päälähteinä toimivat seitsemän pidempää kuvausta ristiretkestä ja sen taustatapahtumista, kun taas täydentävinä lähteinä on Pyhältä maalta lähetettyjä kirjeitä, runoelmia ja lyhyempiä kuvauksia. Päälähteet jakautuvat etupäässä Rikhard I Leijonamielen hallintoa tukeviin anglo-normannilaisiin lähteisiin, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Fredrik I Barbarossan ristiretkestä kertoviin sekä Pyhällä maalla syntyneisiin lähteisiin.

Muslimikuvausta tarkastellaan kokonaisuudessaan niin käytettyjen termien ja muslimeita koskevan tiedon, kuin näiden tapojen ja tekojen kuvauksen pohjalta. Lähteitä analysoidaan vertailemalla niiden muslimikuvausta, asettamalla lähteet aikansa kontekstiin ja tarkastelemalla kunkin lähteen taustatekijöitä ja kirjoitustarkoitusta. Historiallisen kuvatutkimuksen avulla käsitellään syvään juurtuneiden mielikuvien vaikutusta kuvaukseen erityisesti siitä näkökulmasta, miten mielikuvat muodostivat voimakkaan esteen uuden tiedon omaksumiselle. Negatiivisen muslimikuvauksen piirteitä eritellään universaalin viholliskuvan kautta. Hakemalla vertailunäkökulmaa ensimmäisen ristiretken ajan muslimikuvaukseen havaitaan, millä tavoin kuvaus oli muuttunut 1100-luvun kuluessa.

Selkein piirre muslimikuvauksessa on vihamielisen kuvauksen voimakas ilmeneminen ristiretkiliikettä tukevissa lähteissä. Kolmannen ristiretken aikaan tarpeellinen ja voimistuva uuden ristiretken motivointi, kuten myös kristittyjen johtajien glorifioiminen, hyötyivät muslimivihollisen esittämisestä mahdollisimman negatiivisin termein. Ristiretkipropagandaan kietoutuu vahva viholliskuva, ristiretken motivointi esittämällä muslimit kaiken pyhän saastuttajina ja muslimien asettaminen Jumalan välineeksi, jolloin muslimien menestys oli mahdollista nähdä ennalta määrättynä, vain ohimenevänä kristittyjä koettelevana rankaisuna. Muista lähteistä poikkeavan, positiivisemman kuvan muslimeista välittää Pyhällä maalla asuneen kirjoittajan kuvaus, sillä siinä ei muslimeita juurikaan herjata tai tuomita. Poikkeava kuvaus selittyy etupäässä sekä ristiretkipropagandan että uskonkiihkon puuttumisella, sillä teksti on lähtökohtaisesti poliittinen propagandaesitys Jerusalemin kuningaskunnan vaiheista, että mahdollisesti myös kirjoittajan henkilökohtaisilla kokemuksilla. Verrattuna ensimmäisen ristiretken muslimikuvaukseen, on tutkimuksen lähteissä toisaalta räikeimmän virheellisen tiedon määrä vähentynyt, ja vastaavasti oikean tiedon määrä hiukan lisääntynyt. Oikean tiedon esiintyminen on kuitenkin hyvin vaihtelevaa esiintyen rinnakkain väärän tiedon kanssa, mikä kertoo osaltaan mielikuvien pysyvyydestä ja tiedon omaksumisen hitaudesta. Tutkielma osoittaa, miten muslimikuvauksen taustalla vaikuttivat pitkäkestoiset mielikuvat vihollisesta, kirjoittajan subjektiiviset näkemykset ja valinnat sekä ennen kaikkea kirjoittamisen tarkoitus, joka hyvin pitkälti saneli sen, millaisina muslimit haluttiin yleisölle esittää.