JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielmassa tarkastellaan yhdyskuntarakenteessa tapahtuvia muutoksia ja kaavoituksen ohjauksen toteutumista Oulun kaupunkiseudulla. Tutkimuksessa on tutkittu yhdyskuntarakenteen hajautumista pääasiassa paikkatietopohjaisten indikaattoreiden avulla. Kaavoituksen toteutumista on tutkittu tarkastelemalla alueella toteutuneita asemakaavoja ja Oulun seudun yhteistä yleiskaavaa. Tutkielman tavoitteena on tutkia, onko yhdyskuntarakenne hajautunut Oulun seudulla sekä sitä, miten kaavoitus on vaikuttanut muutoksen suuntaan. Aineistona työssä on käytetty pääasiallisesti paikkatietoon perustuvia yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmää (YKR), elinympäristön seurannan tietojärjestelmää (ELYSE) sekä GISALU-kaava -aineistoa. Hajautumisen indikaattoreina käytetään sekä ELYSE-järjestelmästä haettuja indikaattoreita että aineistojen pohjalta ArcGIS-paikkatieto-ohjelmiston avulla muodostettuja indikaattoreita. GISALU-aineistosta on selvitetty asemakaavojen sijoittumista suhteessa yhteisen yleiskaavan tavoitteisiin. Tutkimuksen tulokset kertovat yhdyskuntarakenteen hajautuneen Oulun seudulla tarkastelujakson aikana. Tulosten mukaan seudulla tapahtuneet muutokset hajautuvaan suuntaan olivat pieniä, mutta selkeitä ja yhdenmukaisia. Kaavoitustarkastelun pohjalta voidaan päätellä, että kaavaohjauksen tavoitteiden toteutumattomuus on osaltaan syynä yhdyskuntarakenteen hajautumiseen. Asuinrakentaminen seudulla ei sijoitu seudulla täysin sille suunnitelluille alueille, vaan asemakaavojen ulkopuolinen, yhdyskuntarakennetta hajauttava hajarakentaminen on varsin yleistä. Kaavoituksen ohjausvaikutuksista tehdyt havainnot kertovat, että Oulun seudun yhteinen yleiskaava ei ole onnistunut ohjaamaan seudulla tehtyjä asemakaavoja tavoitteidensa mukaisesti. Maankäytön ohjausjärjestelmän eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun tavoitteet eivät näin tulosten perusteella välity Oulun seudun yhteisen yleiskaavan kautta asemakaavoitukseen, vaan asemakaavoitus on sijoittunut alueelle yhteisen yleiskaavan tavoitteiden vastaisesti. Hajautumisen määrittämisessä indikaattoreiden merkitys on olennaista. Myös eheyttämisen käsite vaatisi tarkempaa määrittelyä, sillä sen määrittelemättömyys vaikeuttaa suunnittelun tavoitteiden saavuttamista. Paikallisuuden huomioiminen eheyttävässä suunnittelussa on tutkimuksen kannalta tärkeää, sillä eheytyminen on aina tapauskohtaista alueesta riippuen. Määrittelyä on kuitenkin mahdollista tarkentaa siten, että tilaa jää myös paikallisten olosuhteiden huomioimiselle. Aktiivinen yhdyskuntasuunnittelu on toimiva menetelmä yhdyskuntarakenteen hajautumisen korjaamiseksi, mutta tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella sen keinot eivät ole täysin toimivia. Jotta ohjausjärjestelmän tavoitteiden toteutuminen voitaisiin varmistaa, olisi yhdyskuntien kaavoituksessa tämän tutkielman perusteella tarvetta vahvemmalle ohjaukselle.