JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksessa selvitetään adventitian tulehdussolujen ja varhaisten sepelvaltimotautimuutosten yhteyttä. Tutkimuksen kohteina tulehdussoluista olivat makrofagit adventitiassa. Aineistona käytettiin vuosina 1996–-2003 5–25-vuotiailta henkilöiltä oikeuslääketieteellisissä obduktioissa valikoimattomasti kerättyjä sepelvaltimonäytteitä. Henkilöiden pituus, paino, painoindeksi (BMI), vyötärönympärys, vyötärö–lantiosuhde, vyötärö–pituussuhde, omentumin ja mesenteriumin rasvan paino sekä sydämen paino dokumentoitiin muuttujiksi. Näytteistä tehtiin Verhoeff-Masson-värjäykset ja identifioitiin suonen seinämän kerrokset ja plakkien morfologia. Morfologisesti pisimmälle edennyt leesio kustakin tapauksesta tutkittiin immunohistokemiallisesti tunnistamalla makrofagit CD68-vasta-aineella (DAKO). Makrofagien määrä kvantitoitiin sekä intimasta että adventitiasta. Näytteet jaettiin kontrolli- ja leesioryhmään intiman makrofagitiheyksien perusteella. Tuloksista analysoitiin tilastollisesti koko aineistossa sekä erikseen sukupuolilla muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja ikävakioidut korrelaatiot. Ryhmiä vertailtiin Mann-Whitneyn testillä. Leesioryhmäläiset olivat pidempiä ja painavampia ja BMI oli merkitsevästi korkeampi. Vyötärön ympärysmitta oli merkitsevästi suurempi leesioryhmässä. Sydän oli merkittävästi kookkaampi leesioryhmässä. Intiman ja adventitian makrofagitiheys oli leesioryhmässä merkitsevästi suurempi kuin kontrolliryhmässä. Tulokset eri sukupuolten välillä olivat samansuuntaisia kuin koko materiaalissa. Miehillä painossa, pituudessa, BMI:ssa ja vyötärömitassa oli tilastollisesti merkittävät erot ryhmien välillä. Sydämen paino ja makrofagien tiheys adventitiassa olivat miehillä suurempia leesioryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Intiman makrofagien osalta ero oli tilastollisesti merkitsevä ryhmien välillä. Naisilla leesioryhmässä BMI oli merkitsevästi korkeampi kuin kontrolliryhmässä, mutta muissa lihavuuden indikaattoreissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Intiman makrofagitiheys oli merkitsevästi pienempi kontrolliryhmässä. Adventitian makrofagitiheydessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Intiman ja adventitian makrofagitiheyden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita leesioryhmässä. Kontrolliryhmässä korrelaatiot olivat merkitseviä intiman ja adventitian välillä, samoin koko aineistoa analysoitaessa. Tutkimuksessa todettiin leesioryhmässä adventitiassa tilastollisesti merkitsevästi suurempi makrofagitiheys kuin kontrolliryhmässä. Adventitiassa oli nähtävissä varhainen tulehdusprosessi liittyen ateroskleroottisten leesioiden kehittymiseen. Kontrolliryhmässä oli merkitsevät korrelaatiot intiman ja adventitian makrofagitiheyksien välillä, mikä tukee ajatusta adventitian ja intiman välisestä tulehdukseen liittyvästä kommunikaatiosta jota tapahtuu jo ennen varsinaisten leesioiden kehittymistä. Tähän potentiaalisesti palautuvaan varhaisvaiheeseen vaikuttamalla voidaan kenties estää tulevaisuudessa oireisen sepelvaltimotaudin kehittyminen.