JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 4-vuotiaiden suomalaislasten epäsanantoistotaitoja. Lisäksi tarkasteltiin epäsanoissa esiintyviä fonologisia prosesseja sekä lasten epäsanantoistotaitojen ja ymmärtävän sanaston tason välistä yhteyttä. Tutkimuksen koehenkilöinä oli yhteensä 31 4-vuotiasta kielellisesti tyypillisesti kehittynyttä suomenkielistä lasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin suomalaista ja monikielistä epäsanantoistotestiä. Monikielinen epäsanantoistotesti koostui sekä suomen kielen mukaisella että tasaisella painotuksella tuotetuista testiversioista. Epäsanantoistotestien lisäksi tutkimusmenetelmänä käytettiin reseptiivistä kuvasanavarastotestiä, jolla arvioitiin lasten ymmärtävän sanaston tasoa. Tulokset osoittivat, että lapset suoriutuivat parhaiten monikielisestä epäsanantoistotestistä, jossa oli käytetty suomen kielen mukaista painotusta. Heikoiten lapset suoriutuivat tasaisen painotuksen mukaisesta monikielisestä epäsanantoistotestistä. Suoriutuminen eri testien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Testeistä suomalainen epäsanantoistotesti ja suomen kielen painotuksen mukainen monikielinen epäsanantoistotesti korreloivat keskenään kohtalaisen voimakkaasti tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Fonologisista prosesseista lasten tuottamissa epäsanoissa esiintyi selvästi eniten substituutioita. Lisäksi esiintyi omissioita, additioita ja metateeseja sekä yhdistelmäprosesseja. Kunkin lapsen tuottamissa epäsanoissa fonologisia prosesseja esiintyi keskimäärin 28,6 %:ssa kaikista kolmen epäsanantoistotestin epäsanoista. Hajonta tuotettujen epäsanojen fonologisten prosessien määrässä oli suurta (vaihteluväli 5,4 %–57,1 %). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että epäsanantoistotaidoilla ja ymmärtävän sanaston tasolla ei ole yhteyttä toisiinsa. Tämä siis viittaa siihen, että epäsanantoistotestit mittaavat fonologisen työmuistin toimintaa ilman sanaston tason vaikutusta epäsanantoistotaitoihin. Kliinisen työn kannalta tutkimuksen aihe on hyvin tärkeä, sillä Suomessa ei ole toistaiseksi käytössä yhtään normitettua epäsanantoistotestiä lasten fonologisen silmukan toiminnan arvioimiseen. Tutkimustietoa tarvittaisiin lisää sekä suuremmalla koehenkilöjoukolla arvioituna että eri-ikäisiä suomalaislapsia arvioimalla. Lisätutkimusta tarvittaisiin myös erilaisten häiriöryhmien suoriutumisesta epäsanantoistotestistä, sillä heikkojen epäsanantoistotaitojen on todettu olevan merkki kielellisistä ongelmista. Lisätutkimuksen avulla kliiniseen työhön saataisiin mahdollisesti uusi apuväline kielellisten ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja diagnosointiin.